Yhteishyvä
Monthly Archives

syyskuu 2017

Puutarhapuuhia

Kasvuvyöhykekateus iskee – Shetlannissa!

30.9.2017

Jos en uskonut kirjoittavani kanojen hoidosta (edellinen postaus), niin en ehkä ihan tästäkään. Käväisin Shetlannin villaviikolla, koin myrskyn ja sateen, joka ei satanut vaakatasossa vaan yläviistoon, kävin puistoissa ja katselin yksityispihoja – ja tulin kateudesta vihreäksi. Näillä tuulisilla saarilla viihtyy vaikka mikä! Jos istutuksilleen onnistuu loihtimaan tuulensuojaa, viihtyy vielä enemmän. Jopa sinisarjat ja nerinet näyttävät kasvavan tuulensuojaisilla paikoilla vallan avomaalla.

Aloituskuvassa on kukkaisa Jubilee Flower Park Lerwickissä, Shetlannin pääkaupungissa. Ruostekukat, joita en millään saa selviämään talven yli, tai ainakaan ne eivät kuki seuraavana vuonna, jos muutama lehdenraasku yrittääkin talven jäljiltä nousta maasta, rehottavat Shetlannissa niin puistoissa kuin jopa teiden varsilla.

 

Venepuutarha!

 

Merellisyys näkyy vähän joka puolella. Tähän kuivan maan veneeseen on tehty kaunis kesäkukkaistutus krasseista, kehäkukista ja amppelirusokista, muun muassa.

 

Torppa-mallinen istutusastia etupihalla.

 

Monet pensaat, joista voi vain unelmoida, viihtyvät näillä tuulenpieksämillä saarilla, sillä Golf-virran ansiosta pakkanen on harvinaista. Tosin parin asteen pakkanen yhdistettynä myrskytuuleen saa aikaan mittavia talvivaurioita. Lerwickin kaupungin suojissa menestyvät monet talvenarat pensaat. Yllättävää kyllä, parhaita tuulensuojapensaita aukeille paikoille ovat meillä arat siroverenpisara ja ruusuherukka.

 

Pihan koko, oikeastaan edes pihattomuus, ei ole este puutarhan pitämiselle.

 

Ehkä riemastuttavin pikku puutarhataidonnäyte löytyy sataman tuntumasta, missä yhden talon alakerran viereinen hukka-alue varastorakennuksen kyljessä on tehty hyllyjen ja laatikoiden avulla pikku puutarhaksi. Kun pakkasta ei ole, voivat kasvit talvehtia hyvinkin pienissä laatikoissa taivasalla. Ohikulkijain iloksi tämä postimerkkipuutarha on aivan jalkakäytävän kupeessa, missä jokainen kulkija voi sitä ihailla.

Syrjäseudun elämää

Mitä olen oppinut kanojen pidosta

Viime viikot olen viettänyt vapaaehtoistyössä Orkney-saarilla Skotlannissa. En varsinaisesti tullut hoitamaan kanoja, mutta siitä on tullut mukava sivujuonne. Luulen, että näillä tiedoilla voisin jopa päästä jonkinlaiseen alkuun omien kanojen kanssa.     Ensinnäkin, kanat ovat yllättävän kesyjä. Etenkin Hollannin valkohuntu: jotkin sen rotuiset kanat tunkevat…

22.9.2017
Syrjäseudun elämää

Saarikekseliäisyyttä

Olen parhaillaan Orkney-saarilla, manner-Skotlannista pohjoiseen. Koska kaiken tavaran saarelle asti tuominen vaatii aikaa ja rahaa, voi täällä ihastella monenlaista kekseliäisyyttä, oikeastaan aika samantapaista kuin kotisaarellani Suomessa. Saaren satamakylässä on erikoinen rantavaja: kumollaan oleva pelastusvene. Se on peräisin matkustajalaivasta, joka upposi vain muutamia tunteja Britannian ja Saksan…

15.9.2017
Sahailua

Paksun pöllin halkaisutekniikka

Teen paljon polttopuuta, kuten kuka tahansa, joka lämmittää puilla. Kaiken kokoiset oksat ja pöllit on hyödynnettävä. Risuilla voi sytyttää, mutta kun tulipesässä on kunnon tuli, on hyvä laittaa pesään paksumpia puita, jotka palavat pitkään. Paksut pöllit voi toki pilkkoa moottorisahalla, mutta siinä menee paljon…

9.9.2017
Sahailua

Ötökkähotelli

Käykö kenellekään muulle joskus niin, että jotakin pientä ja päivänselvää asiaa ei vain saa tehtyä, kestää kuukausia ja sitten vuosia… näin kävi ötökkähotellin rakentamisen kanssa. Vaikka sellainen on sekä mukava että hyödyllinen askarteluprojekti. Lopulta, kun sain käsiini ihastuttavia salaojaputkia, joista kerroin viime viikolla, ja…

1.9.2017