Yhteishyvä
Kategoria

Kivijuttuja

Kivijuttuja

Ojan täyttö

25.8.2017

 

Lähtötilanne: tontillani risteilee ojia, sillä se on rinteen alaosassa ja maa on savista. Kaikkien ojien täyttäminen ei ole järkevää eikä hyväksi luonnollekaan, sillä ojat tarjoavat sopivia biotooppeja sammakoille ja monille muille hyötyeläimille. Mutta kyseinen oja sattui olemaan paikassa, josta haluan päästä jatkossa kulkemaan koristepuutarhasta kasvimaalle.

 

Alkutilanne: ojissa on rehottava kasvillisuus.

 

Harppaaminen ojan yli on hankalaa, jos se on jatkuvasti käytettävän kulkuväylän varrella. Tässä on vielä kyseessä korkeusero, jota olin selkeyttänyt kivipenkereellä aiemmin. Kivistä näkyy tässä kuvassa tuskin mitään korkean heinikon takaa: muutama kivenmurikka erottuu Musti-kissasta oikealle yläviistoon.

Sain ystävältä salaojaputkia, jotka ovat niin kauniita, että epäröin niiden upottamista maahan. Siihen ne on kuitenkin tarkoitettu, järkeilin lopulta, ja ryhdyin puuhaan.

 

Hienot saviset putket!

 

Vanhoja putkia on kahden kokoisia. Ilmeisesti ne on tarkoitettu ladottavaksi sisäkkäin niin, että saumakohdat ovat eri paikoissa. Eli niin, että pienempien välikohta on jossakin puolivälissä isompaa ja siinä kohdin, kun isommissa putkissa on rako, on pieni putki yhtenäinen. Näin me ainakin naapurini kanssa järkeilimme.

Laitoin tässäkin ensin ojan pohjalle leveän ja ojan pituisen palan suodatinkangasta (kun ensin olin raivannut ja syventänyt ojaa). Kankaan reunojen tulee riittää reilusti ojan reunoille. Sitten putket kankaan päälle ja lopuksi täyttö sepelillä – aika monta kottikärryllistä. Tämän vaiheen kanssa kävi niin kuin usein käy, iski inspis enkä lainkaan muistanut hakea kameraa, tuskin edes muistin sen olemassaoloa.

 

Salaojakääryle ojan pohjalla.

 

Kun sepeliä oli putkien päällä riittävästi niin, että putket peittyivät, käärin kankaan liepeet kummaltakin puolelta sepelin ympärille niin, että putket ja sora päätyivät pitkulaiseen pakettiin kuin makuupussiin. Sen päälle asettelin laudankappaleita odottamaan pintamultaa, josta kirjoitinkin viikko sitten.

Suodatinkankaan käytöstä salaojaputken kanssa löytyy muuten todella paljon tietoa verkosta, ja etenkin mielipiteitä, mikä onkin aina ongelmana, kun etsitään verkosta tietoa. Täytyy suodattaa jyvät akanoista ja järkeillä itse. Oma tapani on laittaa kangas kääryleeksi sekä putkien että sepelin ympärille, sillä suoraan putken ympärillä se saattaa tukkia putken vedenpääsyaukot. Lisäksi on todella tärkeää estää maa-aineksen pääsy sepelikerrokseen, sillä se tukkii soran ilmaraot hyvin nopeasti, jolloin vesi ei enää pääse virtaamaan salaojassa. Mutta kuten sanottu, tämä on yksi mielipide monien muiden joukossa. Tällä tavoin salaojani tuntuvat toimivan varsin hyvin.

Lopputulos on siisti ja kulkukelpoinen kohta, joka tulee vielä paranemaan sitä mukaa kuin jatkan alaosan koristepuutarhan rakentamista ja raivaan pengermän yläpuolella olevaa heinikkoa kasvimaaksi.

 

Putkia jäi vielä seuraavaankin projektiin!

 

 

Onneksi kaikki putket eivät päätyneet maan sisään, vaan tällainen kasa jäi yli. Tein niistä ötökkähotellin, siitä lisää ensi viikolla!

 

Kirjoitin kuvien kivipengermän teosta täällä: KLIK

ja aiempi juttuni salaojasta, tosin muoviputken kanssa, missä on enemmän kuvia täyttövaiheesta täällä: KLIK.

 

Kivijuttuja

Paljon iloa yhdestä kasasta

Talostani poistettiin multapenkkieristykset ja laitettiin rossipohja tilalle. Syntyi valtavat kasat hiekkapitoista maata ja kiviä. Niistä on sitten riittänyt kylvöhommiin, maantäyttöihin ja kivimuureihin sekä pengerryksiin – lempipuuhiin siis. Nyt alkaa komein kasa ehtyä. Lahonneen ja puretun kuistin paikalle lapioitu röykkiö on huvennut niin, että kuistin perustakivet ovat tulleet…

18.8.2017
Kivijuttuja

Pikalaatoitus puutarhapenkille

Olen varmaan muutamankin kerran kirjoittanut pikaisista laatoitusprojekteista, sillä tunnun harrastavan erityisesti sellaisia. Tarvitaan joku pieni alue puutarhakalusteiden alle, jotta niitä ei tarvitse siirrellä nurmikonleikkuun tieltä. Kohta on leikkuri käynnistettävä ja sitten ruohonleikkuuta riittääkin koko alkukesäksi, se kasvaa hämmästyttävää vauhtia ja nurmikko täytyy leikata viiden…

12.5.2017
Kivijuttuja

Viimeinen heinikko kuroutuu umpeen

Puutarhani kasvaa neliömetri kerrallaan. Homma on hidasta, kun tontti oli vesakoitunut, pusikoitunut ja heinittynyt, kiviä pistää maasta siellä täällä, ojiakin piisaa. Ei voi vetää kaikkea matalaksi ja alkaa leikata ruohonleikkurilla. Olisiko nopeus edes niin toivottavaa, kun tekeminen ja luominen on kaikkein mukavinta. Jos olisin ostanut…

28.10.2016
Kivijuttuja

Omat betonilaatat

Betoniaskartelusta on viime vuosina ollut artikkeleita, blogikirjoituksia, jopa kirjoja. Silti otan asian vielä puheeksi, sillä itse valamalla saa niin kivoja laattoja! Betoni kestää pakkastakin, niinpä siitä tehdyt laatat ja taideteokset voi huoletta jättää ulos koko talveksi. Laattoja on mukava valaa sarjatuotantona, vaikka itse käytäkin…

9.9.2016
Kivijuttuja

Rytörinteestä pengerrys

Navettani edustalla on oja, niitä risteilee pihallani siellä täällä. Tämä on savimaata, entisen merenlahden reunaa, ja tonttini on alarinteessä, joten vettä riittää ja ojia tarvitaan. Ojien reunat ovat kuitenkin ongelmallisia. Niitä ei voi leikata ruohonleikkurilla, vaan ne on siistittävä erikseen viikatteella tai trimmerillä, ja…

18.4.2016
Kivijuttuja

Helppo pikku laatoitus

Tein viime kesänä pienen laatoituksen tasaiseen kohtaan, jossa oli aiemmin ollut pari betonista kaivonrengasta roskien polttamista varten – pihan paraatipaikalla, keskellä pihaa ja suoraan kuistin rappusten edessä! Talon ennen minua omistaneella ukkelilla taisivat mennä hyötynäkökohdat estetiikan edelle… Minultakin kului monta vuotta ennen kuin sain…

25.3.2016