Yhteishyvä
Kategoria

Kivijuttuja

Kivijuttuja

Viimeinen heinikko kuroutuu umpeen

28.10.2016

Puutarhani kasvaa neliömetri kerrallaan. Homma on hidasta, kun tontti oli vesakoitunut, pusikoitunut ja heinittynyt, kiviä pistää maasta siellä täällä, ojiakin piisaa. Ei voi vetää kaikkea matalaksi ja alkaa leikata ruohonleikkurilla. Olisiko nopeus edes niin toivottavaa, kun tekeminen ja luominen on kaikkein mukavinta. Jos olisin ostanut valmiin pihan, minun olisi täytynyt muuttaa kaikki, jotta olisin päässyt kaivamaan.

Rinnetontillani on pari tasaista kohtaa. Yksi oli ilmeisesti entinen marjatarha: nokkosittunut ja heinittynyt kohta talon edessä, jossa kasvoi nuoria vaahteroita, muutama marjapuska ja yksi kituuttava vanha omenapuu silloin, kun talokaupat tein. Siinä on nyt yksinkertainen muotopuutarha. Seuraava tasainen kohta on entinen kasvimaa. Koska minusta ei ole hyötytarhuriksi, aloin pari vuotta sitten tehdä siihenkin kukkapenkkejä.

Nyt yhden puolen istutusalue on valmis ja kasvimaan päädyssä tulee oja vastaan. Jutun aloituskuvassa ei ojaa eikä korkeuseroa näy, siinä näkyy vain heinikkoa kukkapenkin lopun ja vaaleansinisen kaivonrenkaan välissä. Kaivonrengas on parsapenkkinä.

Musti-kissa esittelee: kivimuuri ja iso kohopenkki.

Musti-kissa esittelee: kivimuuri ja pätkä kesytettävää heinikkoa.

Kirjoitin kesäkuussa uusimmasta, suurimmasta kohopenkistä, jonka olin juuri rakentanut kasvimaalle. Kröhöm, se on edelleen täyttämättä mullalla, sillä multasäkkien roudaaminen tänne saareen on oma lukunsa. Kohopenkin rakentamisen vaivalloisin osuus onkin sen täyttäminen! Vanhan taloni entistä multapenkkamaata on onneksi vielä vähän jäljellä, hiekkapitoisena se onkin mainiota kasvimaatavaraa.

Nyt kasvimaa ja kukkapenkki ovat lähentyneet toisiaan niin, että välissä on enää muutama metri heinikkoa. Oja on kuvassa laudan takana, laitan siihen salaojan, kunhan ennätän… Ojan korkeammaksi penkaksi rakensin kivipengerryksen, kivistä ei tällä tontilla ole onneksi pulaa. Joka kerta, kun rautakangen iskee maahan, kuuluu kilahdus.

Pieni rappunen.

Pieni rappunen.

Koska haluan päästä tästä suoraan kasvimaalle sen sijaan, että kiertäisin 30 metrin matkan ojien ja saunan ympäri, tein penkereeseen pari rappusta ja täytän ojan salaojaksi. Jossakin järjestyksessä.  Joskus, tai oikeastaan koko ajan, tuntuu siltä, että tehtävää on loputtomasti, mutta sitten huomaa, että tässähän on enää muutama metri heinikkoa kurottavana umpeen!

Toinen suunta.

Toinen suunta.

Epätoivon hetkinä voi katseen sitä paitsi kääntää sinne suuntaan, jossa vesakkoheinikkonokkosikko on jo kesytetty. Viimeinen kuva on otettu kasvimaalta kohti istutusalueita ja kauempana häämöttävää muotopuutarhaa. Pengermästä näkyy vain kivien ylimpiä kohtia eikä ojaa näy ylhäältä päin lainkaan. Ei silti kannata kuvitella, että puutarhani on tämän jälkeen siisti kuin Eduskuntatalon edusta. Heinikoita riittää, osa niistä tahallisiakin – pihassa täytyy olla biotooppeja.

Näin syksyllä kukkapenkit eivät enää kaipaa jatkuvaa huolenpitoa eikä maa vielä pitkään aikaan jäädy: on loistava hetki jatkaa puutarhan rakennusprojekteja. Salaojaputkea, maanrakennuskangasta ja betonisäkkejä kannattaa pitää aina varastossa valmiina!

 

Kohopenkin rakentamisjuttu löytyy täältä: KLIK.

Kivijuttuja

Omat betonilaatat

Betoniaskartelusta on viime vuosina ollut artikkeleita, blogikirjoituksia, jopa kirjoja. Silti otan asian vielä puheeksi, sillä itse valamalla saa niin kivoja laattoja! Betoni kestää pakkastakin, niinpä siitä tehdyt laatat ja taideteokset voi huoletta jättää ulos koko talveksi. Laattoja on mukava valaa sarjatuotantona, vaikka itse käytäkin…

9.9.2016
Kivijuttuja

Rytörinteestä pengerrys

Navettani edustalla on oja, niitä risteilee pihallani siellä täällä. Tämä on savimaata, entisen merenlahden reunaa, ja tonttini on alarinteessä, joten vettä riittää ja ojia tarvitaan. Ojien reunat ovat kuitenkin ongelmallisia. Niitä ei voi leikata ruohonleikkurilla, vaan ne on siistittävä erikseen viikatteella tai trimmerillä, ja…

18.4.2016
Kivijuttuja

Helppo pikku laatoitus

Tein viime kesänä pienen laatoituksen tasaiseen kohtaan, jossa oli aiemmin ollut pari betonista kaivonrengasta roskien polttamista varten – pihan paraatipaikalla, keskellä pihaa ja suoraan kuistin rappusten edessä! Talon ennen minua omistaneella ukkelilla taisivat mennä hyötynäkökohdat estetiikan edelle… Minultakin kului monta vuotta ennen kuin sain…

25.3.2016