Yhteishyvä
Kategoria

Maalailua

Maalailua

Maalia pintaan

1.7.2016

On taas se lyhyt aika vuodesta, jolloin ilmankosteus on riittävän kuiva talojen maalaamiseen. Oikeastaan kaikkein paras kausi on kuulemma toukokuussa, täällä lounaassa jo voi aloittaa huhtikussa, sanoi eräs perinnerakentaja-kirvesmies. Kesäkuukin on kuivaa, heinäkuun loppupuolelta alkaen ilmankosteus taas nousee.

Sehän tietää sitä, että tikkaat ja telineet pystytetään ja aletaan sutia. Seuraava kysymys kuuluu: mitä maalia? Maalikaupoille kun menee, on siellä kymmeniä hyllymetrejä erilaisia maaleja.

Jos maalataan vanhastaan maalattua pintaa, valitaan saman tyyppinen maali kuin aiemminkin. Aitoa keitto-punamultamaalia voidaan maalata vain pinnalle, jota ei ole käsitelty aiemmin tai joka on maalattu punamullalla. Oma rintamamiestaloni oli maalattu lateksityyppisellä maalilla, enkä tietenkään halua tehdä samaa virhettä kuin edellinen sukupolvi. Valitsin pellavaöljymaalin, aidon sellaisen, jonka ainesosaluettelossa ei ole esimerkiksi sanaa alkydi. Tärkeä vinkki on, että jos ”öljymaali” on vesiohenteista, ei se ole aitoa öljymaalia. Oikea pellavaöljymaali ohenee vain ohenteilla.

Aloituskuvassa näkyy hyvin muovia sisältävän maalin ja aidon öljymaalin ero: vanhempi kerros (siniharmaa) on aitoa vanhaa öljymaalia, se halkeilee vanhana pienen pieniksi ruuduiksi, jotka vähitellen hilseilevät pois. Uudempi vihreä kerros lienee maalattu päälle joskus 50-luvulla, jolloin lateksi tuli markkinoille ja sai suuren suosion, sillä onhan sillä helppo ja nopea maalata. Tuolla vihreällä sudittiin vanhassa tuvassani lähes kaikki hellasta kalusteisiin. Lateksi irtoaa pitkinä liuskoina reunoilta käpristyen. Kuvassa on 1800-luvun halkolaatikko, jota en ole vielä kunnostanut. Aikakausien kerrostumat näkyvät kivasti, mutta käytössä tuo olisi hieman hankala maalinrippeiden karistessa tuvan lattialle.

Öljymaalilla maalaaminen lateksin päälle onnistuu joten kuten, kunhan entisen maalin saa raaputettua mahdollisimman hyvin pois. Silti on riski, että alla oleva lateksi irtoilee aikanaan. Kahdelta seinältään taloni laudat olivat menneet muovimaalin alla jo niin huonoiksi, että ne piti kokonaan uusia. Tällöin maalataan ensin pellavaöljyllä laimennettu maalikerros, sen päälle vasta varsinaiset maalikerrokset. Pohjamaalauksesta on useita koulukuntia, jotkut vetävät kerroksen sinkkivalkoista alle. Pellavaöljymaalilla maalaaminen on hidasta, sillä maalia suditaan useita ohuita kerroksia. Onnistuin saamaan tenniskyynärpään edes näkemättä Wimbledonia, kun raaputin vanhaa maalia ja sitten painoin pellavaöljymaalikerroksia. Tätä kutsutaan kuulemma ranneohennukseksi. Pensseliä saa hangata voimalla seinään.

Työmaa odottaa...

Työmaa odottaa…

Nyt, kun haarapääskyn poikaset ovat lentäneet pesästä, on vuorossa räystäiden alusten ja räystäslautojen vuoro. Huokaus. Olen vitkuttanut ja vatkuttanut hommaa, sillä inhoan korkealla oloa. Polvet tutisevat jo kolmessa metrissä, mikä saa tikkaat tärisemään inhottavasti. Toisaalta, jos rakentaisin telineen, en tiedä, uskaltaisinko edes kiivetä sille.

Ehkäpä tästäkin selvitään hengissä. Mukavia kesän maalauspuuhia!

 

Jälkikirjoitus:

Eläköön teleskooppivarsi ja naapurit! Sain naapurilta lainaksi pidennettävän varren ja kiinnitin pensselin siihen ilmastointiteipillä, kun juuri yhteensopivaa pensseliä en omista. Varren avulla pystyin maalaamaan yli puolet räystäiden alusista vintin ikkunasta käsin!

Maalailua

Paraatikuntoon

Muutama vuosi sitten maalattu pikkuinen puutarhapöytä kiinnitti huomioni. Sen sinisestä pinnasta kuulsi paikoitellen valkoinen aiempi väri läpi ja lisäksi siihen oli ilmestynyt ruosteläikkiä, pöytä kun on ulkona ahavoitumassa kesät talvet. Kävin vintillä ja kyllä: sinistä spraymaalia oli vielä jäljellä! Tosin olen jo ostanut uuden,…

3.6.2016