Yhteishyvä
Kategoria

Putkiremppa

Putkiremppa Syrjäseudun elämää

Elämää ilman kylpyhuonetta

3.2.2017

Moni ystävistäni pitää asumiseni suurimpana haasteena sitä, että joudun peseytymään pihasaunassa kesät talvet. Kylpyhuoneeton talo tuntuu lähes ylitsepääsemättömältä haasteelta nykyihmiselle. Silti vielä 50 vuotta sitten ei maaseudun taloissa useinkaan ollut kylpyhuonetta, eikä välttämättä juoksevaa vettä lainkaan. Kaupunkeihin joukoittain muuttava väestö nautti hanan avaamisesta – sieltä tuli kuumaa vettä! – sekä siitä, että saattoi peseytyä nopeasti ja helposti.

Samoista asioista minäkin nautin sitten, kun nuo pienet ylellisyydet joskus saan. Talon ainoasta hanasta keittiössä tulee nyt vain kylmää vettä. Sekin on valtava apu ja oikeastaan riittää, kun kuumaa vettä saa nopeasti vedenkeittimellä tai talvisin puuhellalla olevasta isosta pannusta. Mutta peseytyminen olisi ihanaa hoitaa lämpimässä tilassa, jossa vesi tulee hanaa kääntämällä ja jossa olisi vieläpä sähkövalo!

Brasilialaiset rantasandaalit ovat hyvät jääkylmällä lattialla.

 

Saunani hämyisä tunnelma on varmaan jonkun mielestä romanttinen, mutta voin sanoa, että tästä on romantiikka kaukana – silkkaa arkiproosaa. Peseytyminen on paras hoitaa päivänvalolla, jotta näkee ketä pesee. Talven lyhyt valoisa aika on entistä lyhyempi, kun siihen täytyy mahduttaa myös saunan lämmitys ja peseytyminen. Lattia on jääkylmä, mutta jonkin aikaa limaisia muovimattoja ajateltuani hankin rantasandaalit, joiden vaahtokumipohja eristää sopivasti. Niihin olen ollut erittäin tyytyväinen. Täytyy varmaan lähettää asiakaspostia Brasiliaan, saattavat yllättyä sandaaliensa monipuolisuudesta.

Saunani sijaitsee tontin märimmällä paikalla ja on laho sekä vino. Sen tiivistämistoimenpiteisiin ei kerta kaikkiaan kannata ryhtyä. Ainakin ilmanvaihto on hyvä, kun seinien alaosien raoista tuulee.

Pesuvesi tulee kasvimaan kaivosta.

 

Saunaan ei tule myöskään juoksevaa vettä, vaan se kannetaan. Se ei ole iso urakka: yhden hengen pesuun kuluu pyykinpesuineen vain neljä ämpärillistä, ja sillä määrällä saa jo tukankin pestyä. Jos on paljon pyykkiä, pesen sen päivänä, jolloin en pese tukkaa. Yksinkertainen asia, ja kun on toimivat tavat ja välineet, ei tämä ole mikään hankala juttu, vie vain enemmän aikaa ja valmistelua kuin hanan kääntäminen. Hikisenä on erittäin ikävää alkaa lämmittää saunaa ja odotella pari tuntia, että pääsee pesulle, se on homman ehdottomasti kurjin puoli. Vilukin siinä tulee, kun vaatteet ovat hiestä märät, eikä puhtaisiin toisaalta viitsi vaihtaa, kun on hikinen. Oikeastaan ennen mihin tahansa hommaan ryhtymistä täytyisi muistaa sytyttää sauna. Siinä tällaisen asumisen suurin haaste varmaan onkin.

Syrjäisessä mökissä elämisen mummotyyli ei ole hankalaa tai kamalaa, mutta ei tämä erityisen ihanaakaan ole. Odotan syvästi sitä hetkeä, kun saan kylpyhuoneen, jossa on amme ja lattialämmitys – en edes ole saunojatyyppiä, vaan kylpyammeessa kirjan kanssa lojuja.

 

Kirjoitin pari kuukautta sitten tänä vuonna alkavasta putkiremontista kaupunkiasunnossani. Ehkäpä se edelleen alkaa tämän vuoden puolella, vaikka mitä ilmeisimmin aikataulu viivästyy. Palaan siihen aiheeseen, kunhan jotakin raportoitavaa tulee!

Edellinen kirjoitukseni putkirempasta löytyy täältä: KLIK

Putkiremppa

Mietteitä putkiremontin alla

Kaupunkiasuntoni taloyhtiössä alkaa ensi vuonna putkiremontti. Se mietityttää monella tapaa. Yksi tärkeä, vaikkakin tavallaan turhanpäiväinen, asia on se, että kun olen tehnyt kylpyhuoneesta mieleiseni poistamalla sieltä peili- ja allaskaapit, vaihtamalla lavuaarin, valaisimen, viemäriputken, jopa korvaamalla karmean muovisen lattiakaivon härpäkkeen vanhalla emaloidulla, täytyisi nyt vastaanottaa uudenkarhea persoonaton kylppäri.…

2.12.2016