Yhteishyvä
Kategoria

Sisustusta

Sisustusta

Pinkopahvikurssilla

10.3.2017

Jossain vaiheessa, toivottavasti piankin, on edessä taloni pinkopahvitus. Vanhat pahvit jouduttiin kaikki poistamaan, kun taloa piti kengittää ja hieman suoristaa. Sanoin kyllä hirsipojille, että älkää liian suoraa tehkö, ettei näytä pakettitalolta!

Talossani ei ollut paljasta hirsiseinää missään kohdassa näkyvissä, vaan huoneet oli tapetoitu moneen kertaan. Tämän ajan henki on jättää hirsiseinä näkyviin (ja maalata se, kenties). Maalaamiseen en ryhdy, sillä kukaan ei enää ikinä saisi sitä maalia pois hirren pinnasta. Mutta yhden pienen väliseinän voisin jättää toiselta puoleltaan tapetoimatta; siitä voi nähdä hirsien järjettömän paksuuden sekä vuosiluvun 1805, jonka mainitsin edellisessä kirjoituksessa.

Paraisten kansalaisopisto järjestää hyödyllisiä kursseja, kuten kansalais- ja työväenopistot yleensäkin. Pinkopahvikurssi kesti kaksi iltaa. Ensin opimme ehkä hyödyllisimmän asian, nimittäin hyvän suunnittelun. Pahvirullan alkupalalle, jossa on tuotetiedot ja jonka opettaja suositteli muutenkin jättämään käyttämättä, piirretään huoneen seinät. Siihen merkitään vuotien mitat sekä järjestysnumero kullekin vuodalle. Pahvit nimittäin pinotaan kostutusvaiheessa päällekkäin ja on äärimmäisen näppärää, jos ne ovat oikeassa järjestyksessä.

Kostutuksessa vesi roiskuu.

 

Ensimmäisenä iltana pahvit leikattiin määrämittoihin, vuotien reunojen paikat piirrettiin seiniin luotisuorin viivoin ja pahvit kostutettiin harjalla roiskien. Sitten ne jätettiin muoviin käärittynä yöksi vettymään tasaisesti.

Seuraavana päivänä pahvit naulattiin seinään – valitettavasti kohde ei ole oikea remonttitalo, mutta sai siinäkin harjoitusta, vaikka pahvit kiinnitettiin kovalevylle. Hirsiseinä vaatisi tasoitusta niiltä kohdilta, joihin tulee naularivi.

Putkien kohdat täytyy leikata pois pian yläreunan ensimmäisten naulojen kiinnittämisen jälkeen, sillä kostea pahvi alkaa muuten muodostaa kuprua, joka ei myöhemmin enää oikene.

 

Sitten koitti vaihe, jolloin toivoin olevani mustekala. Miten kaksi kättä voi riittää, kun pidellään tikkailla katonrajassa nupirihmaa, naulaa ja vasaraa sekä samaan aikaan yritetään saada pahvi mahdollisimman sileäksi ja vieläpä reunoiltaan ihan luotisuoraan? Kurssilla työ sujui näppärästi, kun työskentelimme pareina. Yksin työskenneltäessä kannattaa ensin jättää naulat lyömättä kokonaan seinään, jolloin ne saadaan helposti korjattua, kun pahvi onkin johonkin suuntaan vinossa. Voin kuvitella, että näin tulee käymään, kun ryhdyn itsenäisesti hommaan.

Koska pinkopahvin päälle tulee tapetti, täytyy kaikki naulankohdat päällystää ennen tapetointia, muuten naularivi hahmottuu tapetin läpi. Jos nupirihmat eivät jää katto- ja jalkalistojen alle, liisteröidään niiden päälle soirot ohennettua pahvia. Pahvien pystysuorissa saumoissa ei ole nauloja, sillä ne liisteröidään yhteen, mutta kunkin seinän nurkassa on pystysuorat naularivit nupirihmoineen. Niiden päälle liisteröidään kapeat nurkkapalat eli kaksi huoneenkorkuista pitkää soiroa, joista alempi taittuu hieman nurkan yli – mahdollisimman terävästi (etukäteen taitettuna tämä onnistuu).

Siisti nurkka: nurkkapahvit on liisteröity seinän reunoissa olevien naularivien päälle. Huomaa myös pahvien liisteröity sauma oikealla.

 

Pahvirullan toinen reuna on ohennettu, sekin täytyy muistaa ottaa huomioon. Ohennettu reuna tulee aina päällimmäiseen pahviin. Nurkkapaloistakin täytyy ulkoreunat ohentaa (nurkkaan jäävän pahvin reuna saa olla paksu). Ohennus tapahtuu seuraavasti: vedä mattoveitsellä viilto pahviin, eli kuitenkaan läpi asti. Vedä sitten paloja hitaasti erilleen kuten repisit vaikkapa pitkää kapeaa palaa talouspaperista, niin pahvi repeää nätisti vetäen noin senttimetrin matkan ohenevaa reunaa naapuripalasta mukaansa.

 

Tulin siihen tulokseen, että yksin työskennellessä on varmaan paras tähdätä yhteen pahvitettuun seinään päivässä, sen verran hidasta homma on ainakin aloittelijalle. Pahvien leikkaamiseen ja kostuttamiseen kuluu monta tuntia jo edellisenä päivänä. Seinän valmiiksi saatuaan voi valmistella seuraavan päivän pahvit, mutta jotenkin tuntuu siltä, että siinä vaiheessa ihminen saattaa olla aika poikki, nälkäinen ja saunan tarpeessa!

Seuraavana päivänä pääsee ihailemaan suoristuneita, paikoilleen pingottuneita seinäpahveja – pinta on toivottavasti sileä. Kaikki naulat ja muut möykyt pitäisi muistaa poistaa pahvin alta, sillä ne tulevat näkymään kiristyneen pahvin läpi. Jotenkin minusta tuntuu, että kaikki ei tule sujumaan kuin siellä kuuluisassa Strömsössä…

Lupaan raportoida, kunhan pääsen hommiin, ehkä jo tänä vuonna!

 

Sisustusta

Ilman kehyksiä

Selailin pitkästä aikaa sisustuskirjaa. Huomasin yhden hauskan trendin: kirjan kuvissa ei näkynyt tauluja kehyksissä, vaan kuvat olivat printtejä ja piirustuksia, jotka oli joko teipattu suoraan seinään – värikkäillä teipeillä! – tai sitten niitä oli ripustettu naruihin. Kumpikin tyyli on helppo toteuttaa. Idea varmaan onkin, että kuvia saa…

25.11.2016
Sisustusta

Molemmat

Vaalea vai tumma eteinen? Tapetti vai maali? Miten olisi molemmat? Puhuimme ystäväni kanssa maaleista. Kumpikin meistä on ihastunut maaleihin, joista tulee kalkkimainen mattapinta. Keskustelu siirtyi jouhevasti eteisen maalaamiseen, sillä olen raikastanut sekä kaupunki- että saariasuntoni eteisiä maalaamalla. Ystävälläni puolestaan on valloittava eteisen tapetti, joka on…

12.11.2016
Sisustusta

Vanha kellotaulu vintiltä

Vinttini uumenissa on sammalen ja sahanpurun seassa vaikka mitä aarteita. Yksi niistä on hajonnut seinäkello, jonka kellotaulu on kaunis ja patinoitunut. Koska muita osia ei juuri ole jäljellä, mietin, että tästä voisi joskus tehdä jotain. Kesti vuosia tajuta ilmeinen: siitähän voisi tehdä seinäkellon. Tarvittiin kellon…

14.10.2016
Sisustusta

Jotain rotia

Keittiöni kaapit ovat aarteita. Täyspuuta, juuri paikalleen sopivia ja ovet vieläpä herkullisen turkoosit. Allaskaapin ovet kätkevät sisäänsä suuret kaappitilat, ja vetolaatikkokin on tilava. Hyvä puoli tässä on se, että mahtuu paljon. Huonoa se, että kaikki on sekaisin. Sain järjestyksen puuskan. Sen ei tarvinnut kestää kuin…

7.10.2016
Sisustusta

Taas kuivakäymälässä

Talvi lähestyy, samoin syysmyrskyt ja sähkökatkot. Ne piinaavat meitä jopa kesällä. Monessako kodissa kaikki toimii sähköllä? Talossa, jonka saa lämpimäksi puulla, ja jossa on puuhella, ei ole hätäpäivää. Paitsi veden kanssa. Se kun toimii pumpulla, joka toimii sähköllä. Onneksi kaivossa on kansi, jonka saa auki, ja…

2.9.2016
Sisustusta

Pieni tapetointiprojekti

Keittiön päätyseinä on jo pitkään ollut työlistalla. Keittiön muissakin seinissä on kulumaa, ja se oikeastaan kuuluukin vanhaan taloon. Vastustan vimmatusti ajatusta, että vanhasta pitäisi tehdä kovin suorakulmainen ja siisti. Sittenhän se näyttäisi uudistalolta, ja mitä järkeä silloin olisi ostaa vanhaa ja korjata sitä suurella vaivalla?…

8.7.2016
Sisustusta

Jokatytön putkiremppa

Lavuaariin kertyy hiuksia ja muuta töhnää ja vähitellen veden poistuminen altaasta hidastuu. Tässä yksinkertaiset toimenpiteet, joilla joka tyttö ja poika saa puhdistettua viemärinsä niin, että vesi juoksee  taas joutuisasti eikä kerrytä likaa seistessään altaan pohjalla. Aloituskuvassa on keittiön tiskiallas, mutta oikeasti tukoksen kohteena oli kylpyhuone, josta muut…

22.1.2016
Sisustusta

Rouhea kynttiläruunu

Juhlien kunniaksi päätin hyödyntää navetasta löytyneen kiepin piikkilankaa. Nykyaikanahan sitä ei enää suositella kätettävän aidoissa, monissa kunnissa piikkilangan käyttö on suorastaan kielletty. Se voi vahingoittaa esimerkiksi pakenevia eläimiä. Piikkilangassa on silti outoa kauneutta. Ehkä se on sen materiaali. Tunnen viehtymystä metalliin. Niinpä otin esiin…

25.12.2015
Sisustusta

Ikäkausivalot

Kysymys siitä, voiko jouluvaloja ripustaa jo marraskuussa, tuntuu joskus olevan elämää suurempi asia. Lukuisten keskustelujen kautta olen tullut siihen tulokseen, että valosarjoja ei voi kutsua jouluvaloiksi. Niitä täytyy kutsua tylsästi valosarjoiksi tai hieman kuvailevammin kausivaloiksi. Sanalla joulu voi olla paitsi käyttöaikaa rajoittava ominaisuus myös ärsyttävä…

13.11.2015