Yhteishyvä
Kategoria

Syrjäseudun elämää

Syrjäseudun elämää

Kevät tulee saaristoon

17.3.2017

Vihdoinkin! On lämmintä, sataa ja paistaa vuorotellen. Jäätynyt maa alkaa pehmetä. Myönnän, että yritin jo nyhtää rikkaruohoja maasta vain todetakseni, että niiden juuret ovat kiinni jäisessä mullassa.

Keväinen oja huutaa huolenpitoa.

 

Ojien siivousta on jo voinut aloitella. Kuivat heinät painuvat ojan pohjalle ja vähitellen täyttävät sen. Ojan partaalta on hyvä vetää kasvijätettä pois haravalla. Kokeilin siivota ojan pohjaakin, mutta siinä on vielä jäätä. Muutamia jääklimppejä irtosi ja vesi alkoi virrata – puron solina on musiikkia korville, samoin kuin kevättalvinen tippuvan räystään ääni. Ja linnut!

Kun ojan kasvijätteen ja hieman pohjamutaa vetää pois vuosittain, pysyy oja kunnossa eikä suurempia kaivuuoperaatioita tarvita. Ojanpohjamöhnän voi laittaa kompostiin, mutta olenpa levittänyt sitä sellaisenaan pensaiden juurelle katteeksikin.

Kottaraiset saapuvat parvina.

 

Ulkona täytyy nyt puuhailla niin paljon kuin suinkin, jotta voi havaita tärkeitä asioita, kuten laulujoutsenten trööttäyksiä niiden lentäessä pään yli, sekä kottaraisparvet kyläniityllä. Kurjetkin pysähtyvät siihen levähtämään matkallaan. Lounaissaaristo on siitä mukava paikka, että lintujen kevätmuutto on valtava osa kevättä. Silloin saaristo suorastaan kihisee elämää ja tapahtumaa. Linnut pitävät meteliä, mutta mukavaa sellaista. Talven hiljaisuus on loppunut, luonto on taas täynnä elämää.

Vesi- ja ilmaliikennettä

 

Viime talvena (nyt on kevät, joten ei voi enää puhua tästä talvesta!) oli jäätä vain vähän. Muutamia jäälauttoja seilaa enää saarten välissä ja suojaisimmissa lahdissa on jääkerros. Seuraavaksi lasketaan veneet vesille.

 

Luonto-liiton kevätseurantaan on mukava osallistua omin havainnoin, ja tulospalvelun tarkkailuun jää suorastaan koukkuun. Sieltä huomasin, että ensimmäinen sinivuokko jo kukkii suojaisammassa sisäsaaristossa! Kevätseurantaan pääsee tästä linkistä: KLIK.

Putkiremppa Syrjäseudun elämää

Elämää ilman kylpyhuonetta

Moni ystävistäni pitää asumiseni suurimpana haasteena sitä, että joudun peseytymään pihasaunassa kesät talvet. Kylpyhuoneeton talo tuntuu lähes ylitsepääsemättömältä haasteelta nykyihmiselle. Silti vielä 50 vuotta sitten ei maaseudun taloissa useinkaan ollut kylpyhuonetta, eikä välttämättä juoksevaa vettä lainkaan. Kaupunkeihin joukoittain muuttava väestö nautti hanan avaamisesta – sieltä tuli…

3.2.2017
Syrjäseudun elämää

Tuulenkestävää

Vanhan taloni ikkunoiden kunnostus kestää iät ja ajat. Niihin aukkoihin, joissa ei vielä ole ikkunoita, tarvitaan jotakin suojaksi, ettei sää pääse sisälle. Ensin laitoin muovipressua, mutta sen totesin kestämättömäksi ratkaisuksi saariston tuiverruksessa. Tuuli repii muovin pois, kun se pullistaa sitä suuntaan ja toiseen. Tarvitaan jotakin,…

13.1.2017
Syrjäseudun elämää

Kohtaaminen muinaisminän kanssa

Elämä harvaan asutulla seudulla ja irrallaan monista ulkoisista ärsykkeistä, vaatimuksista ja paineista johdattaa katseen kohti sisintä. Alkaa miettiä elämää suhteessa maailmankaikkeuteen, sillä väitän, että maailmankaikkeus unohtuu tyystin kaupungin kohinassa. Mitä syrjäisempi paikka, sitä helpommin elämän merkityksen ymmärtää. Kun istuu yksinään vaikkapa Jurmon saaren viimeisimmässä kärjessä…

16.9.2016