Yhteishyvä
Kategoria

Syrjäseudun elämää

Syrjäseudun elämää

Mitä olen oppinut kanojen pidosta

22.9.2017

Viime viikot olen viettänyt vapaaehtoistyössä Orkney-saarilla Skotlannissa. En varsinaisesti tullut hoitamaan kanoja, mutta siitä on tullut mukava sivujuonne. Luulen, että näillä tiedoilla voisin jopa päästä jonkinlaiseen alkuun omien kanojen kanssa.

 

Hollannin valkohuntu -rotuiset kana ja kukko.

 

Ensinnäkin, kanat ovat yllättävän kesyjä. Etenkin Hollannin valkohuntu: jotkin sen rotuiset kanat tunkevat jopa syliin. Nämä kanat syövät mielellään kädestä. Koostaan huolimatta kukolla on suuri ego, se isottelee paljon rotevampien rotujen kukoille, kuten taustan valkoinen kukko.

Ruokaa annetaan aamulla, samalla tarkistetaan, että vettä on riittävästi ja vesiastiat puhtaita. Seuraava ruoka-aika on iltapäivällä, jolloin tehdään samat toimenpiteet ja katsotaan, onko pesiin ja mökkeihin ilmestynyt munia.

 

Sateenkaaren päästä voi löytyä – kanala!

 

Ruokinta-aikoina on tärkeää pitää huoli siitä, että nokkimisjärjestyksen viimeisetkin saavat ruokaa. Ne saattavat oleilla tarhan ulkopuolella pusikoissa, joten niille järjestetään pöytiintarjoilu samalla kun katsotaan, että muilla kanoilla on riittävästi huomion muualle vievää virikettä (eli ruokaa).

Ruokaa ei jätetä taivasalle, sillä se houkuttaa muita lintuja paikalle. Ruokintakaukalot asetetaan katoksen alle suojaan sateelta ja muilta nokkijoilta. Yöksi ruokaa ei jätetä ulos, muuten houkutellaan puolestaan jyrsijöitä.

Kanat tykkäävät oleskella pihalla, mutta ne kaivavat kuoppia istutusalueille ja ottavat multakylpyjä. Lisäksi ne napsivat maasta matoja ja etanoita sekä kasvien versoja luullessaan niitä madoiksi. Tämä tarkoittaa, että kaikenlaiset istutukset ovat vaarassa.

 

Vastakitketty istutuslaatikko kuopsutetaan välittömästi.

 

Kasvimaa ja koristetarha onkin syytä rajata aidalla, sillä siivistään huolimatta kanat eivät näytä kovin mielellään menevän aidan yli.

Kanojen seurallisuus on yllättänyt. En tiedä, seuraavatko ne kaikkia ihmisiä, jotka ovat vähänkin tuttuja, mutta ainakin ne hyvin pian oppivat, kuka antaa niille ruokaa ja sitten niitä kulkee laumallinen perässä minne tahansa pihalla kuljenkin. Se on mukavaa. Olen tottunut seuraileviin kissoihin, mutta kanat ovat hieman erilaisia ja ne pitävät hassua ääntä jutellessaan. Toisaalta niiden kanssa voi keskustella maailman ja puutarhan asioista yhtä hyvin kuin kissojenkin.

 

Viimeinen kana yöpuulle.

 

Viimeiseksi illalla katsotaan, että kaikki kanat ovat siirtyneet mökkeihinsä orsille nukkumaan. Aamulla kaikki alkaa taas alusta. Kananhoito on hyvin mukavaa ja helppoa puuhaa, palkkioksi saa maukkaita munia ja jokusen kukkopaistin.

Syrjäseudun elämää

Saarikekseliäisyyttä

Olen parhaillaan Orkney-saarilla, manner-Skotlannista pohjoiseen. Koska kaiken tavaran saarelle asti tuominen vaatii aikaa ja rahaa, voi täällä ihastella monenlaista kekseliäisyyttä, oikeastaan aika samantapaista kuin kotisaarellani Suomessa. Saaren satamakylässä on erikoinen rantavaja: kumollaan oleva pelastusvene. Se on peräisin matkustajalaivasta, joka upposi vain muutamia tunteja Britannian ja Saksan…

15.9.2017
Syrjäseudun elämää

Matkalla töihin

Teen tänään jutuntekoreissun toiselle saarelle. Näin sujuu työmatka saaristossa. Ensin omalta pihalta yhteysalusrantaan, sitten laivaan. Koska matkaan liittyy siirtyminen toiseen yhteysalusrantaan, joka on parinkymmenen kilometrin ja yhden lossimatkan päässä, tarvitaan mukaan auto. Autot ajetaan yhteysaluksen kannelle joko omin voimin, tai sitten miehistö ajaa.   Moni…

30.6.2017
Syrjäseudun elämää

Kevät tulee saaristoon

Vihdoinkin! On lämmintä, sataa ja paistaa vuorotellen. Jäätynyt maa alkaa pehmetä. Myönnän, että yritin jo nyhtää rikkaruohoja maasta vain todetakseni, että niiden juuret ovat kiinni jäisessä mullassa.   Ojien siivousta on jo voinut aloitella. Kuivat heinät painuvat ojan pohjalle ja vähitellen täyttävät sen. Ojan partaalta on…

17.3.2017
Putkiremppa Syrjäseudun elämää

Elämää ilman kylpyhuonetta

Moni ystävistäni pitää asumiseni suurimpana haasteena sitä, että joudun peseytymään pihasaunassa kesät talvet. Kylpyhuoneeton talo tuntuu lähes ylitsepääsemättömältä haasteelta nykyihmiselle. Silti vielä 50 vuotta sitten ei maaseudun taloissa useinkaan ollut kylpyhuonetta, eikä välttämättä juoksevaa vettä lainkaan. Kaupunkeihin joukoittain muuttava väestö nautti hanan avaamisesta – sieltä tuli…

3.2.2017
Syrjäseudun elämää

Tuulenkestävää

Vanhan taloni ikkunoiden kunnostus kestää iät ja ajat. Niihin aukkoihin, joissa ei vielä ole ikkunoita, tarvitaan jotakin suojaksi, ettei sää pääse sisälle. Ensin laitoin muovipressua, mutta sen totesin kestämättömäksi ratkaisuksi saariston tuiverruksessa. Tuuli repii muovin pois, kun se pullistaa sitä suuntaan ja toiseen. Tarvitaan jotakin,…

13.1.2017
Syrjäseudun elämää

Kohtaaminen muinaisminän kanssa

Elämä harvaan asutulla seudulla ja irrallaan monista ulkoisista ärsykkeistä, vaatimuksista ja paineista johdattaa katseen kohti sisintä. Alkaa miettiä elämää suhteessa maailmankaikkeuteen, sillä väitän, että maailmankaikkeus unohtuu tyystin kaupungin kohinassa. Mitä syrjäisempi paikka, sitä helpommin elämän merkityksen ymmärtää. Kun istuu yksinään vaikkapa Jurmon saaren viimeisimmässä kärjessä…

16.9.2016