Yhteishyvä
Kategoria

Syrjäseudun elämää

Syrjäseudun elämää

Matkalla töihin

30.6.2017

Teen tänään jutuntekoreissun toiselle saarelle. Näin sujuu työmatka saaristossa. Ensin omalta pihalta yhteysalusrantaan, sitten laivaan. Koska matkaan liittyy siirtyminen toiseen yhteysalusrantaan, joka on parinkymmenen kilometrin ja yhden lossimatkan päässä, tarvitaan mukaan auto. Autot ajetaan yhteysaluksen kannelle joko omin voimin, tai sitten miehistö ajaa.

Pikku autoni laivassa kotisaaren rannassa, seuraavaa peruutetaan kohta kannelle.

 

Moni arkailee laivaan peruuttamista, mutta ei siinä mitään ihmeellistä ole, huomattavasti enemmänhän tuossa on tilaa kuin taskuparkkeeraamisessa! Etenkin kesällä, kun on valoisaa. Syksyllä, kun on märkää, pimeää ja vesi korkealla (jolloin rampin ja kannen kulma saattaa ottaa auton pohjaan kiinni), on vähän toinen juttu, mutta aina siitäkin on selvitty. Laivassa on pari tukevaa lankkua niitä päiviä varten, kun merenpinta on hankalan korkealla. Joskus on merenpinta myös erityisen alhaalla – talvella pimeässä laiturilta alas peruuttaminen on tuntunut hieman ilkeältä. Sitä miettii, että onhan siellä laivan kansi varmasti vastassa… kun on tottunut, että kansi on aina laituria korkeammalla.

Kaunis aamu saaristossa.

 

Eipä ihme, että Turun saaristo on täynnä porukkaa kesäisin. Onhan täällä kaunista. Tälle päivälle ennustettiin myrskyä. Ihan kelpo itätuuli nyt on, ei sen kummempaa.

Matkustamossa mahtuu nukkumaan, syömään, tekemään töitä tai katsomaan telkkaria.

 

Laiva on viihtyisä. Matkustajien ruuille on jääkaappi ja pakastin, sillä matka esimerkiksi minun kotisaarelleni kestää kaksi tuntia lähtösatamasta. Lähes kaikki tuntevat toisensa ja puheensorina täyttää matkustamon. Talvisin olen joskus ainoa matkustaja. Omalta saarelta tuli nyt mukaan vain muutama henkilö, mutta laiva pysähtyy usealla saarella.

Suomen kesä!

 

Tästä työpäivä alkaa. Vielä noin tunti kuluu laivassa, sitten käyn rauta- ja ruokakaupassa, sillä kotisaarellani ei ole lainkaan kauppaa. Mukana on aina ostoslista jollekulle muullekin. Kauppojen jälkeen ajan toiseen yhteysalusrantaan, jätän auton sinne ja siirryn jalkamatkustajana päivän työkohteeseen, sekin laivamatka kestää lähemmäs kaksi tuntia.

Takaisin lähtevällä yhteysaluksella en enää ehtisi illalla kotisaarelleni lähtevään alukseen, niinpä haastateltavat ovat lupautuneet heittämään minut veneellään takaisin autolle. Ennustettu myrsky hieman mietityttää, mutta se reitti näyttää olevan suojaisa. Tuuli ei tämän hetken ennusteessa sitä paitsi ole enää kummoisempi kuin 12 m/s, mikä on perin tavallinen määrä täällä päin.

Tällaista on työnteko saaristossa. Liikkuminen ei ole helppoa ja vaatii etukäteissuunnittelua. Ainakin tässä pysyy tietoisena siitä, että asiat eivät tapahdu hetkessä. Kaikki vie aikansa. Kaupunkilaisen tunnistaa siitä, että hän on valmiiksi katsonut, mihin lossiin tulee laivasta ehtimään, ja on sitten nyreissään, kun juuri se suunnitelma ei toteudukaan. Matka-aikahan riippuu siitä, millä saarilla pysähdytään, lastataanko joku lautakuorma jollekin saarelle, täytyykö jotakuta odottaa ja mikä on tuulen suunta ja nopeus. Minuuttiaikataululla ei voi täällä elää.

Mukavaa työpäivää muillekin, ja lomaa lomalaisille!

Syrjäseudun elämää

Kevät tulee saaristoon

Vihdoinkin! On lämmintä, sataa ja paistaa vuorotellen. Jäätynyt maa alkaa pehmetä. Myönnän, että yritin jo nyhtää rikkaruohoja maasta vain todetakseni, että niiden juuret ovat kiinni jäisessä mullassa.   Ojien siivousta on jo voinut aloitella. Kuivat heinät painuvat ojan pohjalle ja vähitellen täyttävät sen. Ojan partaalta on…

17.3.2017
Putkiremppa Syrjäseudun elämää

Elämää ilman kylpyhuonetta

Moni ystävistäni pitää asumiseni suurimpana haasteena sitä, että joudun peseytymään pihasaunassa kesät talvet. Kylpyhuoneeton talo tuntuu lähes ylitsepääsemättömältä haasteelta nykyihmiselle. Silti vielä 50 vuotta sitten ei maaseudun taloissa useinkaan ollut kylpyhuonetta, eikä välttämättä juoksevaa vettä lainkaan. Kaupunkeihin joukoittain muuttava väestö nautti hanan avaamisesta – sieltä tuli…

3.2.2017
Syrjäseudun elämää

Tuulenkestävää

Vanhan taloni ikkunoiden kunnostus kestää iät ja ajat. Niihin aukkoihin, joissa ei vielä ole ikkunoita, tarvitaan jotakin suojaksi, ettei sää pääse sisälle. Ensin laitoin muovipressua, mutta sen totesin kestämättömäksi ratkaisuksi saariston tuiverruksessa. Tuuli repii muovin pois, kun se pullistaa sitä suuntaan ja toiseen. Tarvitaan jotakin,…

13.1.2017
Syrjäseudun elämää

Kohtaaminen muinaisminän kanssa

Elämä harvaan asutulla seudulla ja irrallaan monista ulkoisista ärsykkeistä, vaatimuksista ja paineista johdattaa katseen kohti sisintä. Alkaa miettiä elämää suhteessa maailmankaikkeuteen, sillä väitän, että maailmankaikkeus unohtuu tyystin kaupungin kohinassa. Mitä syrjäisempi paikka, sitä helpommin elämän merkityksen ymmärtää. Kun istuu yksinään vaikkapa Jurmon saaren viimeisimmässä kärjessä…

16.9.2016