Yhteishyvä
Syrjäseudun elämää

Mitä olen oppinut kanojen pidosta

22.9.2017

Viime viikot olen viettänyt vapaaehtoistyössä Orkney-saarilla Skotlannissa. En varsinaisesti tullut hoitamaan kanoja, mutta siitä on tullut mukava sivujuonne. Luulen, että näillä tiedoilla voisin jopa päästä jonkinlaiseen alkuun omien kanojen kanssa.

 

Hollannin valkohuntu -rotuiset kana ja kukko.

 

Ensinnäkin, kanat ovat yllättävän kesyjä. Etenkin Hollannin valkohuntu: jotkin sen rotuiset kanat tunkevat jopa syliin. Nämä kanat syövät mielellään kädestä. Koostaan huolimatta kukolla on suuri ego, se isottelee paljon rotevampien rotujen kukoille, kuten taustan valkoinen kukko.

Ruokaa annetaan aamulla, samalla tarkistetaan, että vettä on riittävästi ja vesiastiat puhtaita. Seuraava ruoka-aika on iltapäivällä, jolloin tehdään samat toimenpiteet ja katsotaan, onko pesiin ja mökkeihin ilmestynyt munia.

 

Sateenkaaren päästä voi löytyä – kanala!

 

Ruokinta-aikoina on tärkeää pitää huoli siitä, että nokkimisjärjestyksen viimeisetkin saavat ruokaa. Ne saattavat oleilla tarhan ulkopuolella pusikoissa, joten niille järjestetään pöytiintarjoilu samalla kun katsotaan, että muilla kanoilla on riittävästi huomion muualle vievää virikettä (eli ruokaa).

Ruokaa ei jätetä taivasalle, sillä se houkuttaa muita lintuja paikalle. Ruokintakaukalot asetetaan katoksen alle suojaan sateelta ja muilta nokkijoilta. Yöksi ruokaa ei jätetä ulos, muuten houkutellaan puolestaan jyrsijöitä.

Kanat tykkäävät oleskella pihalla, mutta ne kaivavat kuoppia istutusalueille ja ottavat multakylpyjä. Lisäksi ne napsivat maasta matoja ja etanoita sekä kasvien versoja luullessaan niitä madoiksi. Tämä tarkoittaa, että kaikenlaiset istutukset ovat vaarassa.

 

Vastakitketty istutuslaatikko kuopsutetaan välittömästi.

 

Kasvimaa ja koristetarha onkin syytä rajata aidalla, sillä siivistään huolimatta kanat eivät näytä kovin mielellään menevän aidan yli.

Kanojen seurallisuus on yllättänyt. En tiedä, seuraavatko ne kaikkia ihmisiä, jotka ovat vähänkin tuttuja, mutta ainakin ne hyvin pian oppivat, kuka antaa niille ruokaa ja sitten niitä kulkee laumallinen perässä minne tahansa pihalla kuljenkin. Se on mukavaa. Olen tottunut seuraileviin kissoihin, mutta kanat ovat hieman erilaisia ja ne pitävät hassua ääntä jutellessaan. Toisaalta niiden kanssa voi keskustella maailman ja puutarhan asioista yhtä hyvin kuin kissojenkin.

 

Viimeinen kana yöpuulle.

 

Viimeiseksi illalla katsotaan, että kaikki kanat ovat siirtyneet mökkeihinsä orsille nukkumaan. Aamulla kaikki alkaa taas alusta. Kananhoito on hyvin mukavaa ja helppoa puuhaa, palkkioksi saa maukkaita munia ja jokusen kukkopaistin.

Aiheeseen liittyvät

4 kommenttia

  • Vastaa Samettihortensia 23.9.2017 klo 19:40

    Voiko noita Hollannin valkohuntukanoja nauramatta katsoa? Mikä tukka! Kanojen elämä kuulostaa muutoin aika miellyttävältä, toivottavasti seuraavassa elämässä uudelleeninkarnoidun kanaksi. Kanat varmaan kaipaavat ”kesähoitajaansa” kovasti sitten kun palaat Suomeen.

    • Vastaa Saila Routio 24.9.2017 klo 18:31

      Eikö ole hieno rokkitukka!? Hyvin hoidetuksi eläimeksi olisi kiva syntyä uudelleen 🙂

  • Vastaa Leenajaipanat 24.9.2017 klo 18:51

    On niin makeita tyyppejä

    • Vastaa Saila Routio 29.9.2017 klo 23:39

      Heh, no joo, on! Makeita ja hauskoja. Tunnen itseni todella ennakkoluuloiseksi, sillä en osannut kuvitella, miten paljon kanoista on seuraa! Ne seuraavat ja juttelevat.

    Jätä vastaus