Yhteishyvä
Kivijuttuja

Ojan täyttö

25.8.2017

 

Lähtötilanne: tontillani risteilee ojia, sillä se on rinteen alaosassa ja maa on savista. Kaikkien ojien täyttäminen ei ole järkevää eikä hyväksi luonnollekaan, sillä ojat tarjoavat sopivia biotooppeja sammakoille ja monille muille hyötyeläimille. Mutta kyseinen oja sattui olemaan paikassa, josta haluan päästä jatkossa kulkemaan koristepuutarhasta kasvimaalle.

 

Alkutilanne: ojissa on rehottava kasvillisuus.

 

Harppaaminen ojan yli on hankalaa, jos se on jatkuvasti käytettävän kulkuväylän varrella. Tässä on vielä kyseessä korkeusero, jota olin selkeyttänyt kivipenkereellä aiemmin. Kivistä näkyy tässä kuvassa tuskin mitään korkean heinikon takaa: muutama kivenmurikka erottuu Musti-kissasta oikealle yläviistoon.

Sain ystävältä salaojaputkia, jotka ovat niin kauniita, että epäröin niiden upottamista maahan. Siihen ne on kuitenkin tarkoitettu, järkeilin lopulta, ja ryhdyin puuhaan.

 

Hienot saviset putket!

 

Vanhoja putkia on kahden kokoisia. Ilmeisesti ne on tarkoitettu ladottavaksi sisäkkäin niin, että saumakohdat ovat eri paikoissa. Eli niin, että pienempien välikohta on jossakin puolivälissä isompaa ja siinä kohdin, kun isommissa putkissa on rako, on pieni putki yhtenäinen. Näin me ainakin naapurini kanssa järkeilimme.

Laitoin tässäkin ensin ojan pohjalle leveän ja ojan pituisen palan suodatinkangasta (kun ensin olin raivannut ja syventänyt ojaa). Kankaan reunojen tulee riittää reilusti ojan reunoille. Sitten putket kankaan päälle ja lopuksi täyttö sepelillä – aika monta kottikärryllistä. Tämän vaiheen kanssa kävi niin kuin usein käy, iski inspis enkä lainkaan muistanut hakea kameraa, tuskin edes muistin sen olemassaoloa.

 

Salaojakääryle ojan pohjalla.

 

Kun sepeliä oli putkien päällä riittävästi niin, että putket peittyivät, käärin kankaan liepeet kummaltakin puolelta sepelin ympärille niin, että putket ja sora päätyivät pitkulaiseen pakettiin kuin makuupussiin. Sen päälle asettelin laudankappaleita odottamaan pintamultaa, josta kirjoitinkin viikko sitten.

Suodatinkankaan käytöstä salaojaputken kanssa löytyy muuten todella paljon tietoa verkosta, ja etenkin mielipiteitä, mikä onkin aina ongelmana, kun etsitään verkosta tietoa. Täytyy suodattaa jyvät akanoista ja järkeillä itse. Oma tapani on laittaa kangas kääryleeksi sekä putkien että sepelin ympärille, sillä suoraan putken ympärillä se saattaa tukkia putken vedenpääsyaukot. Lisäksi on todella tärkeää estää maa-aineksen pääsy sepelikerrokseen, sillä se tukkii soran ilmaraot hyvin nopeasti, jolloin vesi ei enää pääse virtaamaan salaojassa. Mutta kuten sanottu, tämä on yksi mielipide monien muiden joukossa. Tällä tavoin salaojani tuntuvat toimivan varsin hyvin.

Lopputulos on siisti ja kulkukelpoinen kohta, joka tulee vielä paranemaan sitä mukaa kuin jatkan alaosan koristepuutarhan rakentamista ja raivaan pengermän yläpuolella olevaa heinikkoa kasvimaaksi.

 

Putkia jäi vielä seuraavaankin projektiin!

 

 

Onneksi kaikki putket eivät päätyneet maan sisään, vaan tällainen kasa jäi yli. Tein niistä ötökkähotellin, siitä lisää ensi viikolla!

 

Kirjoitin kuvien kivipengermän teosta täällä: KLIK

ja aiempi juttuni salaojasta, tosin muoviputken kanssa, missä on enemmän kuvia täyttövaiheesta täällä: KLIK.

 

Aiheeseen liittyvät

4 kommenttia

  • Vastaa Pia H 25.8.2017 klo 19:16

    Rispektii – taas!! Ei sinua voi kuin ihailla.

    • Vastaa Saila Routio 25.8.2017 klo 19:50

      No heh 😀 Pelkkää hauskanpitoahan tämä on. Lapsi nauttii leikkimisestä…

  • Vastaa Heidi Lundström 26.8.2017 klo 13:52

    Oi toi on just niin ihanaa, kun saa uppoutua puuhasteluun puutarhassa eikä tarvitse katsoa kelloa, saatikka puhelinta (josta tosin saattaa saada palautetta, mutta siitä viis) Onpa todellakin kauniit salaojaputket. En tiennyt että ne olivat tuollaisia ennen tai niitä edes käytettiin. Aina oppii uutta!

    • Vastaa Saila Routio 26.8.2017 klo 14:08

      Niin on, ylellistä kun ei tarvitse katsoa kelloa!
      Pihassani on yksi vanhempi salaoja betoniputkissa, joiden toinen pää on leveämpi niin, että ne työnnetään sisäkkäin. Mutta tällaiset ovat varmasti vielä vanhempi malli. Varmaan toimivat hyvin, eihän savinen putki maan sisällä kovin herkästi kai murene pakkasessa, kun siellä se ei jäädykään. Ellei tule todella ankara talvi.

    Jätä vastaus