Yhteishyvä
Varusteista ja välineistä

Ompelukoneen renssauspäivä

5.5.2017

Vapun sää aiheutti sisätyöpäivän. Päätin viimein ottaa taloni entisen emännän, ompelijatar Elnan, ompelukoneen käsittelyyn.

Olin vuosia sitten hankkinut siihen uuden nahkahihnan entisen, poikki hapertuneen tilalle, asentanut sen liian löysälle, ja siihen homma tyssäsi vuosikausiksi. Nyt lyhensin ensi töikseni hihnan, sitten ryhdyin tutkimaan puhdistusta, öljyämistä ja langoitusta. Konetta pölystä pyyhkiessäni mietin, miten kauniita vanhat valurautaiset koneet ovatkaan!

Funktionaalista kauneutta. Lamppu täytyy olla omasta takaa, polkuompelukoneessa kun ei ole sähköä.

 

Sitten ryhdyin tutkimuspuuhiin. Verkon syövereistä löytyy onneksi lähes kaikki, niin tämänkin koneen käsikirja. Sitä tutkimalla osasin toivottavasti laittaa öljyt oikeisiin kohtiin ja langat oikein. Tämä kone ei tee siksakkia, mutta piston pituuden voi säätää, samoin langankireyden. Ylä- ja alalangan saaminen samalle kireydelle tuottikin hieman päänvaivaa, mutta ruuvimeisselillä siitä selvittiin.

Puolen vuosisadan pölyt ja nöyhdät pois ja öljyä tilalle.

 

Metallisen koneiston ihailu vei aikansa. Että osaakin olla kaunis kone, täydellinen. Jokaisella vivulla ja jousella on tehtävänsä, jota se suorittaa moitteettomasti vielä sadan vuoden jälkeen.

Saksetkin ovat taloni entisen emännän vanhat ja leikkaavat kangasta kuin kuuma veitsi voita.

 

Tarvitsin tyynyliinan lukutyynyyni, jotta pystyn nauttimaan lukuvuorossa olevasta Jane Austenista asiaankuuluvalla tavalla. Niinpä ryhdyin tyynyliinan ompelupuuhiin. Mutta pistoja ei syntynyt, en saanut edes puolalankaa kalastettua ylälangan avulla!

Käsikirjan lopusta löytyi ongelmanratkaisuosasto. Olin asentanut neulan väärin päin: reikä edestä taakse, kun sen piti olla sivulta sivulle. Enpä olisi tuota itse ikinä keksinyt. Neulan litteän puolen pitää olla oikealle, neuvoi kirjanen, ja sitten alkoi tyynyliinaa syntyä.

Tyynyliina Jane Austenin tyyliin: napit kiinni samettinauhoilla.

 

Onneksi uudenaikaiset neulat käyvät vanhaan koneeseen, kun siinä ei ollut enää alkuperäistä neulaa jäljellä. Kylläpä on mukava tunne, että voi jatkaa entisten sukupolvien puuhia yhä vain samoilla välineillä.

Tässä linkki Husqvarnan polkuompelukoneen (kattaa 3 mallia) käsikirjaan, en osaa kirjoittaa tarkempia ohjeita pelkän yhden koneen renssauskokemuksella: KLIK.

 

Sittemmin sää on parantunut ja olen siirtynyt takaisin ulkoilmapuuhiin, niistä lisää ensi perjantaina. Nyt aurinkoista viikonloppua!

 

Aiheeseen liittyvät

6 kommenttia

  • Vastaa Ana 5.5.2017 klo 18:09

    Eto epeli oot! Mun vanhempien kotona oli kans tuollainen vanha – olen siis käyttänyt, mutta en todellakaan huoltanut tai mitään…

    • Vastaa Saila Routio 5.5.2017 klo 19:09

      Joskus teininä ompelin meillä olleella vanhalla Singerillä, mutta en minäkään sitä huoltanut. (Ehkä isä huolsi). Äidillä kun oli sähköompelukone ja minun piti tietysti käyttää omaa… Se teki kauneimpia pistoja ikinä! Kunhan saan tämän Husqvarnan langankireydet kohdilleen, uskon, että tämäkin on todella kelpo peli. On ihanaa, että on koneita, joita ei ole ohjelmoitu hajoamaan jonain tiettynä päivämääränä. Nämä ovat varmaan ikuisia.

  • Vastaa Raija 5.5.2017 klo 23:20

    Jaahas.. ilmeisesti joudut tekemään toisenkin tyynyliinan 😉 Otsalamppu on kätevä ommellessakin,. Minulla on vanha valurautainen Singer käytössä, se on kuin ystävä johon voi aina luottaa. Polkuompelukonekokemusta on lapsuudesta, ja silloin väsäsin tilkkutyynyliinoja Singerillä 😀
    Raija

    • Vastaa Saila Routio 6.5.2017 klo 12:35

      Ohhoh, tilkkutyynyliinoja! Nämä ovat kivoja koneita, käyvät sähkökatkonkin aikana…
      Tyyny on onneksi jättisuuri, siihen mahtuu nojailemaan kaksikin 🙂

  • Vastaa Leena 6.5.2017 klo 1:08

    Kaunis jo esineenä. Linjakas muotoilu ja on kurvit kohdallaan koneella..
    Ja on ijana tyynyliina ..Ja pehmopoika

    • Vastaa Saila Routio 6.5.2017 klo 12:34

      Niin, vanhat koneet ovat kaiken lisäksi kauniita!

    Jätä vastaus