Yhteishyvä
Kivijuttuja

Paljon iloa yhdestä kasasta

18.8.2017

Talostani poistettiin multapenkkieristykset ja laitettiin rossipohja tilalle. Syntyi valtavat kasat hiekkapitoista maata ja kiviä. Niistä on sitten riittänyt kylvöhommiin, maantäyttöihin ja kivimuureihin sekä pengerryksiin – lempipuuhiin siis. Nyt alkaa komein kasa ehtyä. Lahonneen ja puretun kuistin paikalle lapioitu röykkiö on huvennut niin, että kuistin perustakivet ovat tulleet esiin. Ne saavat jäädä paikoilleen uuden kuistin perustaksi, mutta nuo muutama pienempi, joita näkyy esimerkiksi lapiosta oikealla ja vasemmalla, pyörivät vielä kivimuuriin tässä jonakin päivänä.

Eilen otin sellaisen rykäisyn, ettei ihan hetkeen tarvitse kivihommia tehdä. Keho on hieman hellänä. Mutta kun on niin mukavaa nähdä näkyvää tulosta…

 

Maata salaojan päälle…

 

Viime viikolla salaojaputkitettu entinen avo-oja (koska tästä tulee olemaan kulku ylemmäs kasvimaalle) sai päälleen hiekkapitoista maata kasasta. Voisinkin ensi viikolla kertoa salaojan täytöstä, vaikka olen siitä aiheesta kirjoittanut aiemminkin. Se on mukavaa puuhaa ja oiva tapa kesyttää ojia täynnä oleva tontti kulkukelpoisemmaksi.

 

Kolmisen metriä kivimuuria…

 

Tontin rajalle rakentamani kivimuuri alkaa valmistua. Se päättyy vasemmassa reunassa olevaan kompostiin. Siinä kohdassa kiviä on vasta pohjakerroksen verran. Kivenpyörityshommaa on onneksi vielä, sillä alimpien kivien päälle tarvitaan vielä toinen kerros, ja ylärinteessä muuri on vielä keskeneräinen. Olisi kauhea tilanne, jos hommat yhtäkkiä loppuisivat.

 

Tarvikkeet.

 

Tällaiseen hommaan tarvitaan ensinnäkin turvakengät tai -saappaat, joissa on metallivahvistettu varvasosa. Sitten tarvitaan pitävät ja hyvin käsiin istuvat hanskat, jotka ovat hieman topatut. Muut tarvikkeet ovat rautakanki, lapio ja nokkakärryt. Isoimpia kiviä joutuu kuljettamaan maassa pyörittämällä, sillä joidenkin murikoiden kohdalla ei nokkakärryä saa hievahtamaan, ei saa edes nokkaa ylös, vaikka roikkuisi kahvoissa koko painollaan – mutta pyörittäminen onnistuu.

 

Kuistin rappu ei olekaan betonia!

 

Jossakin vaiheessa huomasin, että kun riittävän isoja kiviä mäjäyttelee kuistin betonirapulle, alkaa betoni murentua ja alta paljastuu mitä kaunein laattakivi. Olin jo ehtinyt harmitella sitä, että 1800-luvun talon eteen on menty tekemään betonista portaat, mutta enpä harmittele enää. Sieltä se alkuperäinen löytyi alta, onneksi. Täytyy vain jatkaa mäjäyttelyä…

Seuraavaksi voikin alkaa rakentaa uutta kuistia!

 

Salaojan täyttämisestä oli juttu täällä: KLIK. Mutta tulen kirjoittamaan tästä uusimmastakin projektista, sillä tämä oli vähän erilainen.

 

 

Aiheeseen liittyvät

6 kommenttia

  • Vastaa Ulla Kinnunen 18.8.2017 klo 14:56

    Mie haaveilen suunnitteilla olevaan mehtäpuutarhaan kiviaitoo/muurii. Hyvältä näyttää tuo siun homma, siitäpä sain tuas uskonvahvistusta. Meillä kun se jumalan kivrek on kuatunu näillepaikoille niin kiviä riittää ihan kiusaks asti!

    • Vastaa Saila Routio 18.8.2017 klo 17:33

      Kiviaidat on niin kauniita sammaloituessaan, ja ikuisia! Ihana lisä metsäpuutarhaan.
      Voisi tuo muurini kauniimpikin olla, kiviä voisi latoa huolellisemmin. Pääasia, että ne loksahtavat toistensa lomaan – tosin se on pyöriden kivien kanssa ihan mahdotonta. Kiviä tuntuu Suomessa riittävän, ne ei ihan heti lopu.

  • Vastaa Katja/Päivänpesän elämää 18.8.2017 klo 17:00

    Kivien pyörittely käsin on melkoista puuhaa, sitä ei helteellä voi tehdä. Pyörittely on hyvä konsti saada isokin kivi liikkumaan.

    • Vastaa Saila Routio 18.8.2017 klo 17:34

      Juu, ei tarvitse koko kiven painoa nostaa kerralla, kun pyörittää, osa vain.

  • Vastaa pioni 21.8.2017 klo 20:25

    Onneksi kivityöt ei täältäkään lopu, tai siis pitäis mun jostakin saada lisää kiviä, että sais kiviaitaa korkeammaksi;)

    • Vastaa Saila Routio 22.8.2017 klo 14:19

      No voi hitsi. Se täälläkin huolestuttaa, että hyvä kivikasa alkaa ehtyä 😀

    Jätä vastaus