Yhteishyvä
Puutarhapuuhia

Parasta parsaa

24.3.2017

Valkoinen ranskalainen parsa saattaa olla herkkua, mutta herkkujen herkku on omasta tarhasta korjattu vihreä parsa. En tiedä ravintoarvojen eroista, mutta kuvittelen, että vihreä verso on imenyt itseensä auringon energiaa ja on siten terveellisempi kuin pimeässä kasvatettu valkoinen parsa. Ainakin minua ahdistaa pimeässä, enkä halua syödä ahdistunutta parsaa.

Parsa on ikivanha lääkekasvi, jonka diureettiset eli nestettä poistavat ominaisuudet on havaittu jo tuhansia vuosia sitten. Roomalaiset rakastivat parsaa ja he jopa kuivasivat sitä, jotta parsaa sai myös kauden ulkopuolella. Siinäpä ajatus! Olin jo suunnitellut kuivaavani nokkosenversoja superravinnoksi talven varalle, mutta voisipa sitä kuivattaa parsaakin.

Olen joskus lukenut, että parsaa voisi korjata vain parin viikon ajan keväällä. Tästä olen toista mieltä. Juhannuksen jälkeen on tärkeää antaa parsan kasvattaa lehtiä, jotta juurakko saa ravintoa, mutta siihen asti saa parsaa korjata, tuore verso kerrallaan. Usein jätän osan versoista kasvamaan pituutta jo keväällä ja korjaan vain osan. Kun versot alkavat aueta haaroiksi ja lehdiksi, ne ovat liian puisevia syötäviksi.

Parsanvarren voi tyvipuoleltaan kuoria, mutta olen huomannut, että parsanvarsi katkeaa luontevasti sormin napsaisemalla siitä kohdasta, missä puiseva kuori vaihtuu pehmeäksi. Parsan hienostunut maku on niin herkkua, ettei se kaipaa lisukkeeksi mitään. Kaadan keitettyjen parsatankojen päälle oliiviöljyä ja veistelen muutaman parmesaanilastun ja hieraisen mustapippuria myllystä. Joku pitää voisulasta. Parsarisottokin on huippuherkkua. Piiraisiinkin parsa sopii. Parsakaudella ei paljon muita makuja kaipaakaan!

Parsan syönnin jälkeen pissa haisee, mutta se kuuluu asiaan. Parsa on varsinaista ihmeruokaa: nykytiedon mukaan se saattaa jopa ehkäistä syöpää. Ainakin parsa on parhaita foolihapon lähteitä, mitä löytyy, eli se auttaa muodostamaan punasoluja. Parsassa on myös kuitua ja verisuonia vahvistavaa rutiinia.

Nam!

 

Joinakin vuosina olen päässyt korjaamaan ensimmäisiä parsanversoja jo vappuna. Koska näin keväisin parsanjuurakoita on myynnissä messuilla ja taimimyymälöissä, tässä ohjeet hyvään ja nopeaan parsasatoon:

  • Istuta mieluiten kohopenkkiin, sillä siinä maa lämpenee nopeasti, mikä aikaistaa satoa. Omat parsani kasvavat vanhassa betonisessa kaivonrenkaassa.
  • Parsa pitää hiekkapitoisesta maasta. Hiekka on lisäksi nopeasti roudasta sulava maa-aines, sekin edesauttaa aikaista satoa. Hiekkaan voidaan sekoittaa noin neljäsosa savea ja saman verran kompostimultaa. Määrät eivät ole tarkkoja; laita sitä multaa, mitä kaapista löytyy.
  • Parsanjuurakkoa istutettaessa täytyy yrittää löytää juurakosta sojottavat tapit, jotka ovat viimevuotisten versojen kantoja. Juurakko asetetaan maahan niin, että nämä tapit tulevat ylöspäin.
  • Sitten kastellaan ja odotellaan! Parsaa saa lannoittaa keväästä heinäkuuhun tavallisella puutarhalannoitteella. Heinäkuun jälkeen lannoittaminen lopetetaan.

Syksyinen parsapenkki on komea näky.

 

Syksyllä parsan komeat lehtihuiskut saavat hienon syysvärin. Tämän takia olen istuttanut parsaa kasvimaan lisäksi myös kukkapenkkiin. Parsasatoa voi käydä leikkaamassa yhtä hyvin kukkapenkissä kuin kasvimaallakin. Kuihtuneet varret poistetaan loppusyksyllä tyveltä asti, tai sitten keväällä. Ne viedään kompostiin. Emikasveihin nimittäin kehittyy marjoja, jotka ovat kauniita, mutta niistä tulee lisää pieniä parsantaimia, ja pian parsamaa on täynnä pikku taimia, joita ei henno kitkeä, kun ne ovat niin söpöjä. Syksyiset kellastuneet parsanlehdet voidaan myös kerätä komeaksi kimpuksi ja laittaa maljakkoon. Tavallinen ruokaparsa käy myös leikkovihreäksi kukkakimppuihin.

Lopuksi paljastus. Suositellaan, että parsan pitäisi antaa kasvaa kaksi vuotta ennen kuin siitä saa korjata satoa. Korjasin ensimmäiset kolme vartta jo toisena vuotena, kun en millään malttanut odottaa. Mutta vain kolme, tiukkana piti olla ja jättää loput kasvamaan. Ja ihan hyvä parsamaa siitäkin tuli.

 

Tässä linkki parsan keittämiseen: KLIK.

Grillattu parsa on herkkua, tässä resepti grillaamiseen ja sinihomejuustodippiin: KLIK.

Aiheeseen liittyvät

4 kommenttia

  • Vastaa Leena 24.3.2017 klo 13:00

    Kaunis kasvinakin, huiskula hienohelma!

    • Vastaa Saila Routio 24.3.2017 klo 15:00

      Niin onkin! Oikea kukkapenkin kaunistus, eikä punastu ruusunkaan vierellä 😉

  • Vastaa Between 24.3.2017 klo 17:11

    No, nyt tuli uusi innostuksen aihe ja kenties tästä seuraa käytännön kokeilu. Siis messuiltako löytyy parsanjuurakoita? Pitääpä lisätä hankintalistaan.
    Harvemmin omaa pissaa tulee sen enempää tuoksuteltua, joten haiskoon…

    • Vastaa Saila Routio 24.3.2017 klo 18:48

      Älä muuta sano! Ja kun terveysvaikutukset ovat tuollaiset, niin pienet sivuvaikutukset sietää. Kaikille ei kuulemma edes tule tuota haisuilmiötä, se riippuu geeneistä tai jostakin.
      Olen nähnyt parsanjuurakoita irtomyynnissä puutarhamessuilla – myös hyvinvarustetuissa taimiliikkeissä.

    Jätä vastaus