Yhteishyvä
Puutarhapuuhia

Perunat multiin

18.5.2017

Sain viimein täytettyä uusimman ja suurimman viljelylaatikon, jonka rakentamisesta kerroin jo… ööh… lähes vuosi sitten. Puolustuksekseni selitän, että viljelylaatikon rakentamisen hankalin puoli on laatikon täyttäminen mullalla, sillä tänne saareen ei noin vain tilata multakuormaa. Ostin viimeksi kirkonkylältä (joka on kahden tunnin laivamatkan päässä) viisi säkkiä pussimultaa, mutta eihän se riitä mihinkään, kun hirsistä rakennettu laatikko on kooltaan noin 1 x 6 metriä, kahden hirren syvyisenä.

Lopulta ratkaisin multaongelman niin, että täytin pohjaa sepelillä niin monta kottikärryllistä kuin jaksoin, sitten tyhjensin puolivalmiin puutarhakompostin laatikon pohjalle: noin neliömetrin verran tavaraa, joka tulee menemään kasaan maatuessaan. Ehkä ei haittaa, jos ensimmäisenä vuonna laatikon multapinta on hieman vajaa?

Toistaiseksi laatikko pursuaa yli äyräiden. Etuosassa on pussimultaa ja hiekkamaata, takaosassa maakerroksen päällä on katekerros ojanpohjamöhnää.

 

Puolimaatuneen kompostin päälle kaadoin pussimullat, siihen painoin perunat; kahta sorttia aikaisia lajikkeita, Annabelleä ja Colombaa. Jos tästä vielä vaikka tulisi kesä. Perunoita olin idättänyt tarjottimella olohuoneen ikkunan ääressä muutaman viikon.

Mutta mistä maa-ainesta perunoiden päälle? Lapioin aikani talonviertä, sillä toisen päädyn kivijalan vierestä oli vielä varaa kaivaa hiekkaista maata pois. Jos lounaissaaristoon joskus sellainen ihme kuin runsasluminen talvi tulee, pysyy alin hirsikerros nyt paremmin kuivana ollen korkeammalla.

Sitten katse kääntyi viereiseen tienpielen ojaan. Keväisin on paras aika siivota ojat: vedän ojanpohjamöhnät ylös tukevalla haravalla, samalla saan mukaan viimevuotiset kuivat heinänkorret. Mukana tulee varmaankin tsiljoona rikkaruohonsiementä, mutta muuten se on hyvää tavaraa: eloperäistä jätettä ja savivelliä. Täytyy olla ahkerana kitkemisen kanssa.

 

Kirjoitus hirsisten kasvimaalaatikoiden rakentamisesta löytyy täältä: KLIK

Aiheeseen liittyvät

2 kommenttia

  • Vastaa Pia Förström 19.5.2017 klo 21:08

    Viime kesänä tuli rakennettua veljen karuun hehtaarin saareen Hiittisten lähellä pieni kasvimaa vanhan hiekkalaatikkon rankaan. Teimme sen lahopenkkiajatuksella. Pohjalle kelottuneita männynoksia, risuja, käpyjä, sitten rannalle huuhtoutunutta rakkolevää, päälle niukat kompostinjämät ja hitunen karua maata. Vaikka tämä tehtiin aikaisin kesästä sieltä nousi yllättäen kompostin tomaatinsiemenet,(yhteensä14 kpl) ja jaksoivat kasvaa ilman kastelua sekä tuottaa satoa jo syksyllä! Taisi tulla lämpöinen, muheva alusta? Ensi viikonloppuna sinne istutetaan itäneet potaatit, kylvetään tillin, herneiden (avomaan kurkun, porkkanoiden?) siemenet. Mutta lisätään toki kallisarvoista pussimultaa tässä vaiheessa ensin. Onko lahopenkki ’IT’, vai johtuuko tämä vain paikan hyvästä karmasta? 🙂

    • Vastaa Saila Routio 19.5.2017 klo 22:37

      Vau mikä tulos! Lahopenkki varmaan luovuttaa lämpöä lahotessaan.. ja lämmin saariston syksy vielä. Mahtava tuo sato, omat tomaatit vahingossa! Minua kiinnostaa tuo leväasia, esimerkiksi Irlannin saarilla on perunaa viljelty perinteisesti leväpedissä, tuulen vuoksi johonkin kivien koloon tehdyssä kuopassa. Levässä on hurjasti mineraaleja. Perunoiden maku etenkin kiinnostaisi. Sekä tietysti eloperäisen jätteen kierrätys verrattuna tuontimultaan.

    Jätä vastaus