Yhteishyvä
Sisustusta

Pinkopahvikurssilla

10.3.2017

Jossain vaiheessa, toivottavasti piankin, on edessä taloni pinkopahvitus. Vanhat pahvit jouduttiin kaikki poistamaan, kun taloa piti kengittää ja hieman suoristaa. Sanoin kyllä hirsipojille, että älkää liian suoraa tehkö, ettei näytä pakettitalolta!

Talossani ei ollut paljasta hirsiseinää missään kohdassa näkyvissä, vaan huoneet oli tapetoitu moneen kertaan. Tämän ajan henki on jättää hirsiseinä näkyviin (ja maalata se, kenties). Maalaamiseen en ryhdy, sillä kukaan ei enää ikinä saisi sitä maalia pois hirren pinnasta. Mutta yhden pienen väliseinän voisin jättää toiselta puoleltaan tapetoimatta; siitä voi nähdä hirsien järjettömän paksuuden sekä vuosiluvun 1805, jonka mainitsin edellisessä kirjoituksessa.

Paraisten kansalaisopisto järjestää hyödyllisiä kursseja, kuten kansalais- ja työväenopistot yleensäkin. Pinkopahvikurssi kesti kaksi iltaa. Ensin opimme ehkä hyödyllisimmän asian, nimittäin hyvän suunnittelun. Pahvirullan alkupalalle, jossa on tuotetiedot ja jonka opettaja suositteli muutenkin jättämään käyttämättä, piirretään huoneen seinät. Siihen merkitään vuotien mitat sekä järjestysnumero kullekin vuodalle. Pahvit nimittäin pinotaan kostutusvaiheessa päällekkäin ja on äärimmäisen näppärää, jos ne ovat oikeassa järjestyksessä.

Kostutuksessa vesi roiskuu.

 

Ensimmäisenä iltana pahvit leikattiin määrämittoihin, vuotien reunojen paikat piirrettiin seiniin luotisuorin viivoin ja pahvit kostutettiin harjalla roiskien. Sitten ne jätettiin muoviin käärittynä yöksi vettymään tasaisesti.

Seuraavana päivänä pahvit naulattiin seinään – valitettavasti kohde ei ole oikea remonttitalo, mutta sai siinäkin harjoitusta, vaikka pahvit kiinnitettiin kovalevylle. Hirsiseinä vaatisi tasoitusta niiltä kohdilta, joihin tulee naularivi.

Putkien kohdat täytyy leikata pois pian yläreunan ensimmäisten naulojen kiinnittämisen jälkeen, sillä kostea pahvi alkaa muuten muodostaa kuprua, joka ei myöhemmin enää oikene.

 

Sitten koitti vaihe, jolloin toivoin olevani mustekala. Miten kaksi kättä voi riittää, kun pidellään tikkailla katonrajassa nupirihmaa, naulaa ja vasaraa sekä samaan aikaan yritetään saada pahvi mahdollisimman sileäksi ja vieläpä reunoiltaan ihan luotisuoraan? Kurssilla työ sujui näppärästi, kun työskentelimme pareina. Yksin työskenneltäessä kannattaa ensin jättää naulat lyömättä kokonaan seinään, jolloin ne saadaan helposti korjattua, kun pahvi onkin johonkin suuntaan vinossa. Voin kuvitella, että näin tulee käymään, kun ryhdyn itsenäisesti hommaan.

Koska pinkopahvin päälle tulee tapetti, täytyy kaikki naulankohdat päällystää ennen tapetointia, muuten naularivi hahmottuu tapetin läpi. Jos nupirihmat eivät jää katto- ja jalkalistojen alle, liisteröidään niiden päälle soirot ohennettua pahvia. Pahvien pystysuorissa saumoissa ei ole nauloja, sillä ne liisteröidään yhteen, mutta kunkin seinän nurkassa on pystysuorat naularivit nupirihmoineen. Niiden päälle liisteröidään kapeat nurkkapalat eli kaksi huoneenkorkuista pitkää soiroa, joista alempi taittuu hieman nurkan yli – mahdollisimman terävästi (etukäteen taitettuna tämä onnistuu).

Siisti nurkka: nurkkapahvit on liisteröity seinän reunoissa olevien naularivien päälle. Huomaa myös pahvien liisteröity sauma oikealla.

 

Pahvirullan toinen reuna on ohennettu, sekin täytyy muistaa ottaa huomioon. Ohennettu reuna tulee aina päällimmäiseen pahviin. Nurkkapaloistakin täytyy ulkoreunat ohentaa (nurkkaan jäävän pahvin reuna saa olla paksu). Ohennus tapahtuu seuraavasti: vedä mattoveitsellä viilto pahviin, eli kuitenkaan läpi asti. Vedä sitten paloja hitaasti erilleen kuten repisit vaikkapa pitkää kapeaa palaa talouspaperista, niin pahvi repeää nätisti vetäen noin senttimetrin matkan ohenevaa reunaa naapuripalasta mukaansa.

 

Tulin siihen tulokseen, että yksin työskennellessä on varmaan paras tähdätä yhteen pahvitettuun seinään päivässä, sen verran hidasta homma on ainakin aloittelijalle. Pahvien leikkaamiseen ja kostuttamiseen kuluu monta tuntia jo edellisenä päivänä. Seinän valmiiksi saatuaan voi valmistella seuraavan päivän pahvit, mutta jotenkin tuntuu siltä, että siinä vaiheessa ihminen saattaa olla aika poikki, nälkäinen ja saunan tarpeessa!

Seuraavana päivänä pääsee ihailemaan suoristuneita, paikoilleen pingottuneita seinäpahveja – pinta on toivottavasti sileä. Kaikki naulat ja muut möykyt pitäisi muistaa poistaa pahvin alta, sillä ne tulevat näkymään kiristyneen pahvin läpi. Jotenkin minusta tuntuu, että kaikki ei tule sujumaan kuin siellä kuuluisassa Strömsössä…

Lupaan raportoida, kunhan pääsen hommiin, ehkä jo tänä vuonna!

 

Aiheeseen liittyvät

4 kommenttia

  • Vastaa Between 10.3.2017 klo 15:13

    Hienoa, että perinteisiä tapoja edelleen pidetään yllä ja niiden käyttöön myös koulutetaan. Eilen juuri luin talotohtori Panu Kailan juttua sitiä, kuinka hänen mielestään kaikki talot rakennetaan tai remontoidaan nykyisin pulloiksi, joissa ei kierrä ilma, eikä mikään muukaan.
    Sinun täytyy järjestää kesällä talkoot, joihin kutsut kaikki kynnelle kykenevät kaverit hommiin. Iso kattila lohisoppaa hellalle ja telttamajoitus pihamaalle. Tulee seinät pahvitettua ja samalla hoituu sosiaaliset suhteet.

    • Vastaa Saila Routio 10.3.2017 klo 15:32

      Justiin kurssilla mietin, miten nopeasti tupa tulisi pahvitettua, jos siellä järjestäisi jonkun tuollaisen kurssin. Ongelma on tosiaan yöpymispaikkojen puute, kun ei täältä kukaan yöksi kotiinsa pääse. Ja ruoka myös, kun en ole kummoinen kokki.. täytyisi tilata cateringpalvelu naapurin Lealta 😀
      Oli todella hyvä kurssi, vaikka mulla on kirjallisuutta mittavasti, on ihan eri asia tehdä jotakin luonnossa: edes tuollainen mallikulma lastulevyhuoneeseen, sillä vasta tehdessä hahmottaa ja oppii – ja samalla tuli kymmeniä kysymyksiä opettajalle.

  • Vastaa Leena 10.3.2017 klo 15:28

    Kannatan Betweenin ehdotusta!!
    Osallistun talkoisiin.

    Harmi, ettei kurssia pidetty talossasi.

    • Vastaa Saila Routio 10.3.2017 klo 15:33

      Hih, olen niin epäsosiaalinen, että tarvitsisin varmaan viikon lepoloman parin päivän kurssin päätteeksi. Mutta tulisi kyllä nopsasti valmista! Kysyin jo opelta, tekevätkö he ikinä kursseja missään syrjäsaarilla.. ei tullut tyrmäävää vastausta. Esim. katonpäällystyskurssi olisi tosi hyvä 😀

    Jätä vastaus