Yhteishyvä
Puutarhapuuhia

Puoliksi riista-aidatun tontin ropleemi

21.7.2017

Olen nyt pariin kertaan pystyttänyt uudestaan kaatuneen riista-aidan. Kun tonttini toinen pää on kokonaan aidattu, joutuvat toisesta päästä pihalle tulleet peurat sumppuun ja pyrkivät räpiköimään aidan yli kaataen sen.

Peura was here. Kuvassa muuten pihanurmi – saaristossa on kuivaa… Mutta voikukka on elinvoimainen!

 

Valkohäntäpeura ei ole mikään kevyt eläin. Kun se menee, kaatuu aitaa. Aidan tolppajalkaa vääntyy ja nippusiteitä menee poikki kuin veitsellä leikaten.

Koska riistaverkko on ohutta ja aika huomaamatonta, laitoin nyt verkon yläreunaan köyttä, mikä auttaa peuroja hahmottamaan, kuinka korkea aita on. Ja että siinä ylipäätään on aita. Toivottavasti.

Olen myös pystyttänyt korkeita risuja pitkin aitaa pitämään sitä suorempana pystyssä ja myös näyttämään siltä, että Tässä On Jokin Este. Itse tolpat ovat sitten vähän harvemmassa, muutaman metrin välein.

Palavatrakkaudet kukkisivat, mutta.

 

Syy, miksi nyt jatkan aidan tekoa, on se, että saatuaan vasat teini-ikään alkavat peurat taas kulkea. Puutarhassani vieraillaan lähes joka yö. Kaikki sopivalla korkeudella kasvava – ja etenkin kukkiva – laidunnetaan: päivänliljat, ruusut, osa kurjenpolvista, liljat, kellopeipit, syysleimut, asterit, punahatut, tädykkeet, hortensiat, perunat, hajuherneet, sorvarinpensaat, syreenit. Herkut, kuten kuunliljat ja maksaruohot, jaksetaan syödä maata myöten.

Viime yönä käytiin ihanasta ’Romance’ -marskinliljasta syömässä toisen kukkavarren nuppuinen latva.

Tämä potuttaa tosissaan. Kuva otettu eilen, kun niitä oli vielä kaksi.

 

Potuttaa niin maan perusteellisesti, jotta taidanpa painua tästä puhisemasta pihalle jatkamaan aidan rakentamista.

Hyvää peuratonta viikonloppua!

Aiheeseen liittyvät

4 kommenttia

  • Vastaa Between 21.7.2017 klo 19:54

    Vääntynyt tolpanjalka kertoo hyvin, millaisesta massasta peurassa on kyse. Pari päivää sitten haastateltiin radiossa metsästysseuran jäsentä ja hän myönsi, että peurakannassa on reilusti vähentämisen varaa. Löysin viime viikolla peuran jälkiä meidän tontin rajalta. Sorkanjäljet näkyivät hyvin kosteassa hiekassa. Olivat mennessään napsineet kesän aikana kasvanutta vesakkoa ja muita luonnonkasveja. Kauhulla odotan, milloin peurat eksyvät meidän aidatulle alapihalle, sillä pois päästäkseen niiden täytyy ylittää 1,5 m aita tai palata samaa reittiä takaisin. Voipi tulla karmeaa jälkeä, jos ne yöajan saavat temmeltää puutarhassani. Ilmeisesti samaiset kaverit olivat napsineet vastapäisen naapurin kukat heidän takapihaltaan. Sieltä niiden reitti kulkee meidän puolelle. Olen aika rauhaa rakastava ihminen, mutta peurat herättävät sotaisia ajatuksia. Ymmärrän hyvin kiukkusi.

    • Vastaa Saila Routio 21.7.2017 klo 21:37

      Minustakin peurat ja kauriit olivat upeita eläimiä silloin, kun niitä ensimmäisiä kertoja näin, eivätkä ne olleet vielä tuhonneet kasviomaisuuttani, jota olen kasvattanut vuosikausia.
      Kyllä peurat ja kauriit hyppäävät kevyesti 150 cm aidan yli. Mutta toivottavaa olisi, että pysyisivät kokonaan poissa pihaltanne. Tuosta taisi olla uutisissakin tässä pari päivää sitten, että etelässä alkaa olla niin paljon peuroja, että tuntuvaa harvennusta tarvitaan. No, yllätys!

  • Vastaa Hanna Hirn 22.7.2017 klo 11:31

    oli niin hieno kuva tuo palavarakkauskuva, että halusin laittaa sen taustakuvaksi screenilleni, kunnes sitten huomasin napsitut latvat – ei enää huvittanutkaan…

    hannah

    • Vastaa Saila Routio 23.7.2017 klo 11:07

      No hitsi! Se olisikin kiva kuva, jos kaikissa varsissa olisi kukinnot.

    Jätä vastaus