Yhteishyvä
Sahailua

Väärään aikaan kaadetun koivun dilemma

28.4.2017

Keväällä koivuihin nousee mahla. Ilmiö havainnollistui eilen, kun jouduin aloittamaan pienen koivikon kaadon riista-aidan tieltä. Kaikkia koivuja en aio kaataa, vain pienimmät, mutta nekin ovat ehtineet kasvaa kymmenessä vuodessa (jona aikana olen nuorten koivujen poistoa suunnitellut). Nyt täytyi tarttua tuumasta toimeen, sillä isohkoiksi kasvaneita puita ei voi kaataa niin, että ne rojahtavat riista-aidan päälle. Toisiin suuntiin eivät puolestaan kaikki mahdu kaatumaan.

Siispä poikki ja pinoon. Poikki sahatun koivun kannosta oikein tirisee mahlaa. Voi ei! Sen lisäksi, että polttopuuksi tarkoitettu puuaines on märkää, tuntuu siltä, kuin katkoisi jonkun raajan poikki. Täytyy keskittyä pragmaattisesti siihen, että työt on tehtävä. Komeimmat koivut ilman muuta jätetään, senpä takia onkin helpottavaa ottaa näitä ”risuja” pois välistä: jäljelle jäävistä kasvaa tasapainoisempia ja entistä kauniimpia.

Kannon pinta on mahlan peitossa.

 

Juuri huhti–toukokuun vaihteessa on koivun kosteus suurimmillaan: jopa 50 prosenttia. Se on mahtava määrä nestettä. Kuivimmillaan koivu on loppukesällä: heinä–syyskuussa sahatussa koivussa on alle 40 prosenttia nestettä. Kun puut vielä kaadetaan rasiin eli jätetään kuivumaan oksineen, jolloin lehdet haihduttavat vettä kunnes ruskistuvat, päästään erinomaiseen lämmitystulokseen.

Nämä klapeiksi ja kuivumaan talven yli.

 

Mitä tehdä? Onko väärään aikaan kaadetun koivun kelpo lämmitysarvo tiessään?

Onneksi ei. Klapeja vain täytyy kuivattaa seuraavan talven yli, ne tuskin ennättävät kuivua riittävästi yhdessä kesässä, jotta ne voisi polttaa jo ensi talvena. Jos tulee rutikuiva kesä, voivat ne kuivuakin. Täytyy testata syksyllä sitten, kuivista kalikoista kuuluu kaunis helähdys, kun ne lyö toisiaan vasten.

 

Loppuun knoppikysymys. Mitä löytyy naisen käsilaukusta?

Oikea vastaus: kaikkea.

 

Kävin hakemassa uuden ketjun moottorisahaan, kun vaihdoin edellisen. Varastossa on aina oltava yksi varalla, sitä paitsi on helpointa hakea saman tien uusi, kun on edellisen paketti vielä käsillä, niin tulee hankittua oikean kokoinen. Käsilaukussahan tuo kulkee, suklaantuoksuisen käsivoidetuubin ja ompelutarvikepussin vieressä.

 

Eilen auringossa istuessani totesin, että en paljon kauniimpaa näkyä tiedä kuin koivujen hohtavat rungot vasten häikäisevän sinistä kevättaivasta. Iloista ja kaunista vappua!

 

Aiheeseen liittyvät

7 kommenttia

  • Vastaa Leena 28.4.2017 klo 12:17

    Otit varmasti mahlaa talteen…
    Koivu nahka juoma on taivaallista nimittäin.
    Meinasin toivottaa valkeaa vappua koivujen rungot mielessäni , mutta KÄÄK sehän tarkoittaisikin että satakoon lunta.
    Käsiveskassa mottoorisahanketju, sillä voi hyvin huitoa liian innokkaita lähestyjiä.
    Ketjusta tulee mieleen punkkari.
    Onko blogin pitäjän sisällä pikku punkkari ..

  • Vastaa Leena 28.4.2017 klo 12:18

    Koivunnahka

    • Vastaa Saila Routio 28.4.2017 klo 12:37

      Enpä ottanut juomaa talteen, vaikka se hyvää onkin. Nyt on hieman kiire saada nuo puut kaadettua, ei siinä hirveästi ehdi letkuja ja pulloja etsimään. En ole koskaan kerännyt koivunmahlaa, kaipa sitä pitäisi ensin googlettaa ja opiskella 😀

  • Vastaa Between 28.4.2017 klo 15:31

    Sinulla onkin kaunis ja tiivis koivikko, joten tuskin suurta tappiota tulee, vaikka sieltä muutaman pois kaataakin. Mieluummin muutama koivu vähemmän, jos se helpottaa peura-aidan rakentamista. Koivunmahla on aika hyvää, eikä sitä varten tarvitse puitakaan kaataa, joten ensi keväänä vaan letkut runkoihin kiinni ja astia alle.

    Minullekin tuli ensimmäisenä mieleen käsilaukkuun piilotetuista moottorisahan ketjuista punkkari. Tosin punkkarinaiset tuskin niitä käsilaukkuunsa laittavat, vaan eiköhön ne roiku samalla tavoin lanteilla tai kaulassa, kuten miehilläkin. Eikös se käsilaukku sitä varten ole, että siellä kuljetetaan kaikenlaista tarvittavaa mukana. Joskus on hyvä itsekin tutkia, mitä veskan uumeniin on varastoitunut. Se, kun tuppaa aikaa myöten täyttymään ja painoakin kertyy. Varsinainen aarrearkku välillä…

    • Vastaa Saila Routio 28.4.2017 klo 16:23

      No niin on! Käsilaukussa täytyy olla kaikki tarpeellinen, ja se onkin sitten laaja käsite…
      On se kaunis koivikko, mutta kauniimpi tulee vielä, kun on vesat on poissa väleistä ja koivujen kyljistä. Tuostakin tulee joskus vielä hieno vuokkopuutarha tms.

  • Vastaa Katja/Päivänpesän elämää 28.4.2017 klo 21:17

    Joskus on pakko kaataa koivuja väärään aikaan. Muistan että joskus tästä on kaadettu keväällä isoja koivuja, sen oikein näki miten mahla puski läpi kannosta. Riista-aidalle on hyvä saada kunnon tie, koivun pois alta!

    • Vastaa Saila Routio 28.4.2017 klo 21:38

      Joo ja etenkin en halua, että riista-aita menee heti littanaksi kaatuvien koivujen alla, kun joskus haluan saada nuo nuoremmat kaadettua eikä se sitten aidan pystyttämisen jälkeen oikein onnistu tuhoamatta aitaa. Miten tuntuukin, että teen lähes kaiken väärään aikaan 😀 Ehkäpä on hyvä pitää siitäkin perinteestä kiinni…

    Jätä vastaus